Lue keskustelun säännöt.
Voi, kun kaipaa kummilastani!
28.10.2006 |
Kolmeen vuoteen häntä en ole nähnyt . Hän on nyt 9-vuotias. Hän on siis exäni sukulainen ja ikävä on suuri, mutta en voi tavata tai edes pitää yhteyttä. Tuo ikäinen ei varmaan tiedä, mitä on tapahtunut ja mitä oikeasti tarkoittaa avioero.
Kommentit (3)
jälleen tapasimme.... Hän pääsi ripiltä ja on nyt niin iso että yhteyden pito on meidän välinen asia, joten nyt vasta varmaan meidän välinen suhde vasta alkaakin. Ensinhän se oli aikuisten kavereiden välinen juttu, mutta kun välit meni niin " loppui" kummiuskin, mutta onnkeksi löytyi uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9-vuotias on jo iso poika. Hänelle voi kirjoittaa ja kertoa tapahtuneista asioista melko reilusti. Hänen kanssaan voi tehdä asioita, käydä retkillä, pelata jalkapalloa, mennä elokuviin, leipoa jne (jos välit lapsen vanhempiin ovat kuitenkin ok). Ap, kahden oman kokemuksen vuoksi pyydän sinua ottamaan lapseen yhteyttä:
Mun lapsen kummitäti katkaisi välit lapseeni neljä vuotta sitten kun lapsi oli alle 3-vuotias. Lapseni muistaa kumminsa vieläkin. Toivon todella, että lapsen kummitäti pitäisi yhteyttä lapseeni ja osoittaisi välittävänsä hänestä. Mutta pakottaahan en voi. Kummitäti oli ennen minun ja hänen välirikkoa lapselleni yksi tärkeimmistä aikuisista.
Minä ainakin lapsena kaipasin kummejani, jotka eivät pitäneet yhteyttä. Olisin toivonut heidän olevan minusta edes vähän kiinnostuneita. Koin muutenkin olevani melko yksin maailmassa, ja sitten edes kummini eivät tuntuneet välittävän minusta. Minun kohdallani oli kyse siitä, että kummini olivat isäni sukulaisia ja ystäviä, eivätkä he vanhempieni avioeron jälkeen halunneet pitää minuun ja äitiini yhteyttä.
ap