Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muillakin ihmisillä koko ajan näin paha olla?
04.09.2022 |
Minulla on elämässä periaatteessa kaikki hyvin. Olen perusterve, työpaikka, oma koti ja avopuoliso löytyy, ei lapsia.
Minulla on vain jatkuvasti enemmän ja enemmän päiviä, jolloin on tosi kurja olla. Ahdistaa ihan valtavasti ja tuntuu kuin rinnan päällä olisi jokin paino.
Herään keskellä yötä enkä saa enää unta. Valvon öisin pahimmillaan useamman tunnin ja seuraava päivä menee ihan pieleen. Näitä öitä on esimerkiksi tällä viikolla ollut 5 kpl. Viimeksi kesäloman alussa olen nukkunut pidemmän pätkän paremmin ja silloin päivisinkin mieli on kirkkaampi.
Yritän harrastaa liikuntaa kolme kertaa viikossa, sillä se on henkireikäni. Viime aikoina sekin on ollut todella vaikeaa, sillä kroppani on ihan jumissa. Jokainen lihas on kipeä ja jumissa. Mitään seksuaalisia haluja ei myöskään ole.
Miten ihmeessä saisin itseni uskomaan, että minulla ei ole elämässä mitään hätää? Että voisin nukkua rauhassa ja elää elämää, jossa näin paljon päiviä ei tuhlaantuisi ahdistukseen ja pahaan oloon?
Kommentit (12)
Kannattaa ottaa selvää mistä ahdistus johtuu. Huono työpaikka ja epätyydyttävä työ? Perheessä kaikki kunnossa? Elätkö itsellesi sopivaa elämää ja teetkö asioita mistä nautit vai teetkö asioita pakosta? Yleensä ahdistus ja masennus johtuu siitä, että elämässä on jotakin pielessä. Olin vuosikausia masentunut ja ahdistunut ja se loppui kun muutin ajatusmaailmaani ja elämääni ts. aloin elää sellaista elämää kuin ITSE haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samat kuin ap:lla. En tiedä mistä johtuu. Sellainen turvattomuuden tunne. Perusturvallisuuden tunne on rikottu. Kokoajan tulee vaan huonoja uutisiakin joka puolelta mutta luulen ettei edes ne ole syynä tähän.
Itsellä vaikuttaa epätyydyttävä työ. Saan kuitenkin siitä elantoni, joten sitä on tehtävä. Olen ollut joskus vuorotteluvapaalla ja silloin elämä tuntui helpommin hallittavalta ja jotenkin rauhallisemmalta. Olin tyytyväinen. Mutta tietysti rahaa tuli silloin paljon vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samat kuin ap:lla. En tiedä mistä johtuu. Sellainen turvattomuuden tunne. Perusturvallisuuden tunne on rikottu. Kokoajan tulee vaan huonoja uutisiakin joka puolelta mutta luulen ettei edes ne ole syynä tähän.
Minulta ainakin puuttuu kokonaan sellainen "elämä kantaa" -ajatus elämästä. On oikeastaan aina puuttunut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samat kuin ap:lla. En tiedä mistä johtuu. Sellainen turvattomuuden tunne. Perusturvallisuuden tunne on rikottu. Kokoajan tulee vaan huonoja uutisiakin joka puolelta mutta luulen ettei edes ne ole syynä tähän.
Turvallisuuden tunteen voi onneksi rakentaa aikuisenakin. Itseäni on auttanut ajatus siitä, että mitä tahansa voi tapahtua minä hetkenä hyvänsä enkä välttämättä pysty vaikuttamaan siihen eikä kukaan edes odota, että pystyisin vaikuttamaan. Ehkä semmoinen kuoleman hyväksyminen on auttanut. Miksi pelätä ja olla turvaton kun jokainen ihminen tällä planeetalla on samassa asemassa kuin minä eli siis altis ihan mille tahansa tapahtumalle. Kyllä tuon ajatuksen hyväksymisessä ja sen lohdullisuuden tajuamisessa menee aikaa. Prosessi ottaa oman aikansa. En ole enää ollut turvaton vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samat kuin ap:lla. En tiedä mistä johtuu. Sellainen turvattomuuden tunne. Perusturvallisuuden tunne on rikottu. Kokoajan tulee vaan huonoja uutisiakin joka puolelta mutta luulen ettei edes ne ole syynä tähän.
Minulta ainakin puuttuu kokonaan sellainen "elämä kantaa" -ajatus elämästä. On oikeastaan aina puuttunut.
Ap
Tuleeko lapsuudesta turvattomuuden tunne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samat kuin ap:lla. En tiedä mistä johtuu. Sellainen turvattomuuden tunne. Perusturvallisuuden tunne on rikottu. Kokoajan tulee vaan huonoja uutisiakin joka puolelta mutta luulen ettei edes ne ole syynä tähän.
Minulta ainakin puuttuu kokonaan sellainen "elämä kantaa" -ajatus elämästä. On oikeastaan aina puuttunut.
Ap
Tuleeko lapsuudesta turvattomuuden tunne?
Emotionaalista heitteillejättöä on ollut.
Näitä samoja oireita minulla on ollut jo lapsesta saakka, nyt yli kolmekymppisenä tilanne on pahentunut ja alkaa olla kestämätön.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samat kuin ap:lla. En tiedä mistä johtuu. Sellainen turvattomuuden tunne. Perusturvallisuuden tunne on rikottu. Kokoajan tulee vaan huonoja uutisiakin joka puolelta mutta luulen ettei edes ne ole syynä tähän.
Minulta ainakin puuttuu kokonaan sellainen "elämä kantaa" -ajatus elämästä. On oikeastaan aina puuttunut.
Ap
Niin se puuttuu minultakin. Minusta koko lause on pöhkö.
Asiaan varmaan vaikuttaa mm. se, että toinen vanhemmistani pyrki aina ennakoimaan pahimmat mahdolliset vaihtoehdot ja tapahtumat ja varoitteli usein suunnilleen kaikista mahdollisista riskeistä.
Tietysti hän tarkoitti hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samat kuin ap:lla. En tiedä mistä johtuu. Sellainen turvattomuuden tunne. Perusturvallisuuden tunne on rikottu. Kokoajan tulee vaan huonoja uutisiakin joka puolelta mutta luulen ettei edes ne ole syynä tähän.
Minulta ainakin puuttuu kokonaan sellainen "elämä kantaa" -ajatus elämästä. On oikeastaan aina puuttunut.
Ap
Niin se puuttuu minultakin. Minusta koko lause on pöhkö.
Asiaan varmaan vaikuttaa mm. se, että toinen vanhemmistani pyrki aina ennakoimaan pahimmat mahdolliset vaihtoehdot ja tapahtumat ja varoitteli usein suunnilleen kaikista mahdollisista riskeistä.
Tietysti hän tarkoitti hyvää.
Tuo on todella raskasta. Ihminen alkaa pelkäämään ja varomaan kaikkea.
Tunnistan itsessäni saman ajattelun sillä erotuksella, että olen itse tahtomattani kehittänyt kyseisen ajattelumallin itselleni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Olen alkanut jopa miettiä, että ottaisin lopputilin vakituisesta työpaikasta ja eläisin muutaman kuukauden säästöilläni. Silloin olisi aikaa miettiä, mitä oikeasti haluaisin. Ahdistaa vain, mitä jos en todellakaan löydä uutta työpaikkaa, missä viihtyisin ja ylipäätään pärjäisin. Mulla on jokin kolmenkympin kriisi menossa tällä hetkellä...
Alue: Aihe vapaa
Up