Miksi helvetissä nämä illat on aina niin vaikeita...

Meillä sama toistuu joka ilta kolmen nuorimman kanssa, ja teini-ikäistä saa olla patistamassa nukkumaan kun valvoisi muuten koko yön (ja varmaan valvookin, kun äiti simahtaa monta tuntia aikaisemmin). Yksi pelkää hämähäkkiä sängyn alla, toinen kiusaa toista potkimalla alasängystä yläpetiin, yksi juoksee alakertaan minuutin välein kertomassa jotain tärkeää asiaa tai sitten alkaa jollain vuotaa verta nenästä ja on pissahätää ja janoa ja pitää tulla halimaan uudestaan, kun unohtui se yksi kohta siitä hyvänyöntoivotusrimpsusta ja mitä vielä...

Sen verran olen itseäni kasvattanut asian suhteen, että nykyään osaan jo joinain iltoina ottaa asian huumorilla. t. Neljän äiti

sehän on niin että mitä isompi edellä sitä pienempi perässä. No kaupanpäälisiksi sitten uhkailin isompaa viikonloppullisen yökyläilyn perumisella ja pienempää unikaverin kaappiin dumppaamisella... Ja nyt on mieli korkealla. Mitä muuta niille voisi tehdä, kun ei kaunista puhetta ymmärrä... No onpahan sitten traumoja koko rahan edestä kun isona istuu terapiassa.



Huono. Mä olen niin huono.



ap

Jos Et saisi morkkista huonosta illasta niin sitten olisit huono.

se, että kun jatkuvasti ramppasivat vuorotellen ulos sängyistään ja huoneistaan, sain kerran tarpeekseni ja sanoin, että vielä kerran jos jompikumpi tulee ulos ovesta, niin mörkö tulee ja syö teidät. Ja laitoin sitten peiton pääni päälle ja jäin oven taakse odottelemaan... Loput saat arvata. Hävettää kyllä vieläkin.:-)

Just tota hämähäkki-hali unohtu-peitto päälle -linjaa meilläkin.



Kun meno meni ihan älyttömäksi, tehtiin muutama viikko niin, että jompi kumpi vanhempi jäi odottamaan huoneeseen, että rauhoittuvat (tai pienempi nukahtaa). Se meni hyvin jonkin aikaa, sitten taas vanhemman läsnäolo ei auttanut, vaan esikoinen 3 v alkoi hakkaamaan kädellään sänkyä, seinää tai muuten mekastamaan. Sitten olen vaihtelevalla menestyksellä laittanut esikoista metelöinnin jälkeen tuolille tai kylppäriin jäähylle. Ja sanonut, että istu siellä sitten koko yö, jos ei nukuta. Esikoinen hätääntyneenä, että "mä olen väsynyt! Mä en jaksa mennä huomenna uimaan, jos en nuku!" Mä siihen, että voi voi, mutta eipä sua näytä nukuttavan. Lopulta lapsi pääsee sänkyyn ja rauhoittuu lopulta. Kärsivällisyyttä!

Pistin tenavan keittiöön istumaan ja sanoin, että nyt sun on sitten istuttava siinä koko yö, et saa nukkua yhtään. Tuli kiire takaisin sänkyyn ja sinne jäi kiltisti.

Onneksi, onneksi kuopus oli ehtinyt jo nukahtaa, mutta esikoinen halusi tietenkin kerrata päivän tapahtumat vielä isin kanssa. No, nyt kuitenkin tuntuu että tilanne on rauhoittunut ja isopikin pirpana menossa hyvää vauhtia unten maille.



Taas vaan liian myöhään. Aamulla kun pitää taas riipasta noi sängystä ylös heti seiskan jälkeen...



Nuorimmaisen kanssa enkat oli kun yhtenä iltana vein hänet sänkyyn takaisin 27 kertaa. Tai 27 kertaa laskin, muutamat ekat jäi kirjaamatta... Muistona tästä on tukkimiehenkirjanpidot lastenhuoneen ovenkarmissa. :-D

käy helpoiten niin, että iltasadun jälkeen äiti jää lastenhuoneeseen vielä laulamaan pari laulua ja odottamaan, että molemmat nukkuvat. Satuun, lauluihin ja unenodotukseen menee noin 30min. Ja sitten koittaakin ihana rauha. Joskus kokeiltiin, että jäivät keskenään odottamaan unta, eihän siitä mitään tullut, höpöttivät juttujaan ja lopuksi huudettiin äitiä kuitenkin. Eli näin pääsemme vähemmällä..

eikä nämä valoisaat illat ainakaaan auta yhtään asiaa. sanoinkin jo miehelle että pimennysverhokaupoille mars.

Meillä kun on kuitenkin just käyty pissalla ennen nukkumaan menoa, niin olen sanonut pissa-hätä huutoihin, että anna tulla vaippaan.. sitten olen antanut vesipullon yöpöydälle, niin ei tarvii juotavaa huutaa, pari kertaa saatatn käydä peittelemässä, sitten sanon että äiti on jo ihan uuvuksissa ( suoraan kirjasta mikko mallikas oikuttelee, joka on luettu useasti..) ja yleensä alkaa sitten nukkumaan. Nyt meillä on myös ollut muumi-cd-satu soimassa vielä iltasadun jälkeen ja nukahtaa sitten siihen..

Meillä on esikoisen pahimpina aikoina lopetettu laskeminen 90:een :/ On mahtavaa, kun kuopus on aina ollut hyvä nukahtaja ja esikoisellakin alkaa olla jo hieman enemmän ikää (lapset 4v ja 3v) niin neuvottelukin joskus toimii. Tänään keksin luvata, että lapset saa mehulasilliset aamupalalla jos esikoinen nukahtaa puolessa tunnissa. Ei kuulunut pihahdustakaan sen jälkeen, ja vaikka en käynytkään puolen tunnin kuluttua katsomassa niin varmaan se nukahti. Tai mitä sit jos ei, ei se kelloa tunne kuitenkaan ;)

Ennen sänkyynmenoa käydään vessassa ja juodaan vettä. Sängystä saa tulla pois KERRAN pissalle ja KERRAN saa lisää vettä, sitten on palvelut finito. Nämä yhdet kerrat hoidetaan rutiininomaisesti, rauhallisesti ja numeroa tekemättä.



Kaksi iltaa ovat jaksaneet vaatia pissalle pääsyä ja vettä, sitten meni maku touhusta kun äiti ja isi ei ärsyyntyneetkään :D