Ikäerosta kumppanien välillä

Miksiköhän nykyään on suuri trendi 20-30 vuoden ikäerot pariskuntien välillä? Ihmetyttää tämä.

Itse olen 25-vuotias nainen, ja tapailen miehiä suurehkolla ikähaarukalla (20-40v väliltä). Elämä on kiireistä, ja tapailu on ollut hieman vaikeaa, ja useat kaverit ovat ehdotelleet, että jotta "maksimoisin" todennäköisyyden löytää suhteen, kannattaisi ikähaarukka nostaa 50v asti, mutta en halua. Isäni on 50. Tuntuisi niin oudulta. Siltikkin, useat 20-30 vuotiaat naispuoliset ystäväni tapailevat vain itseään 10-30 vuotta vanhempia miehiä.

Tämän lisäksi viimesintä miestä, jota tapailin, harmitti mun ikä. Kyseinen herra opiskeli lääkiksessä, ja oli 29-vuotias, eli kuitenkin vanhempi kuin minä. Häntä hermostutti ajatus siitä, että miltä hänestä tuntuisi vaikka 20 vuoden päästä, kun saattaisi käydä niin, että hänen kavereillaan olisi 15-20 vuotta nuoremmat kumppanit, ja hänellä "vain" 4 vuotta nuorempi kumppani. Muutenkin usein uhriutu tuosta meidän pienestä ikäerosta, ja soitti jatkuvasti suutaan siitä, kuinka esimerkiksi hänen paras ystävänsä, joka on 31-vuotias, seurustelee juuri 18-vuotta täyttäneen lukiolaisen kanssa. Omasta mielestään hän teki niin ison uhrauksen, kun seurusteli lähes omanikäisen naisen kanssa. Hohhoijaa. Ei pitkään onneksi tuo juttu kestänyt.

Onko tämä ikäerovillitys nyt tullut tuon The Harlins - tilanteen vai minkä kautta? En toki tuomitse ikäeroa kumppanien välillä itsessään; isäni on 13 vuotta äitiäni vanhempi, ovat edelleen yhdessä, ja suhde voi hyvin. Silti - noin suuri ikäero oli heidän aikanaan hyvinkin poikkeuksellinen, mutta nykyään tuntuu melkein siltä, että suuret ikäerot ovat normi.

Onko kukaan täällä huomannut samaa?