Pehmeämpi muutto lapsille?
Meillä on nyt varma, että muutetaan ensi vuoden aikana Pohjois-Amerikkaan Suomesta, ja olisi kiva kuulla jotain vinkkejä miten pehmentää muuttoa lasten (3.5 ja 1.5-vuotiaat kun muutetaan) kannalta..? Lapset on kotihoidossa nyt.
Kielitaidosta, vaikka ollaan suomenkielisiä molemmat vanhemmat, jo nyt molemmat lapsemme osaavat perussanastoa englanniksi (thank you, + yleisiä kehotuksia ja toivotuksia). Hoitoon /esikouluun lähteminen on silti varmaan edessä syksyllä, ainakin isommalla iän (täyttää 4v) puolestakin, vaikka jäisin kotiinkin vielä. Kannattaisiko suoraan pistää toisten sekaan, vai olla pari kuukautta ensin kotona, tai ajoittaa jotenkin muuttoa? Tai ehkä pistää etukäteen jo Suomessa vaikkapa osa-aikaiseen hoitoon puoleksi vuodeksi, että tottuisi rutiineihin. Tavallista suomenkielistä päiväkotia harkitsimme.
Mutta mitä muuta pitäisi ottaa muuttaessa huomioon?
Omia tavaroita vanhasta kodista otetaan kontissa mukaan ja lelut, ja ei puhuta muutosta liikaa lapsille ennenkuin on tarpeeksi lähellä ajankohta. Näin meistä parempi, kuin puhua puoli vuotta etukäteen näin pienille. Voi olla että joudutaan ensin johonkin väliaikaisasuntoon, ennenkuin saadaan hankittua parempi asunto, auki vielä, mutta se muuttaminen peräjälkeen varmaan sekoittaa lasten päätä? Vai onko sekin nyt vaan turhaa aikuisen epäröintiä, ja lapset lopulta sopeutuukin muitta mutkitta?
Kommentit (2)
Ja oltiin myös väliaikaisessa majoituksessa pari kuukautta.
Uudessa maassa (saksassa) on tapana etta kaikki 3v täyttävät menevät tarhaan, ja ihan tätä ajatellen laitomme esikoisen puoleksi vuodeksi edellisessä asuinmaassa puolipäivätarhaan, siella hän sai tutulla kielellä totutella tarharutiineihin. Meille tuo oli ihan hyvä ratkaisu, kynnys lähteä vieraskieliseen tarhaan oli suht matala. Saksan kieli alkoi sujua n. puolen vuoden kuluttua tarhan aloittamisesta. Oli myös mukavaa että tarha alkoi vasta n. 2kk muuttomme jälkeen, ehdimme siinä yhdessa koko perhe vähän tutkia uutta ympäristöä ja asettua aloillemme.
Tuo omien tavaroiden mukaan ottaminen on tärkeää, samoin se, etta tutuista rutiineista pidetaan kiinni vaikka oltaisiin missa: Nukkumaanmenoajat, ruokailut, ulkoilut ym yritin muuttovaiheessakin hoitaa ihan samalla aikataululla kuin aina ennenkin. Ja tieysti tuo uuden paikan " ihanuuden" korostaminen, kuten edellinen jo sanoikin...
Meillä esikoinen haikaili vanhan kodin perään puolisen vuotta ja piti uutta kotia ja maata ihan tyhminä ja tylsinä. Jatkuvasti puhuttiin siitä, miksei vanhaan kotiin enää voida mennä asumaan. Vähitellen kuitenkin puheet vanhasta kodista alkoivat jäädä vähemmälle, ja nykyään kun kysyn mitä hän muistaa vanhasta asuinmaasta, on vastaus yleensä huoleton " en paljon mitään" . Pienempi ei tunnu muistavan missään muualla asuneensakaan kuin täällä.
Vaikka muutto onkin aika stressaava juttu, niin lapset kyllä sopeutuvat ajan kanssa. Pienemmät helpommin kuin isommat. Onnea matkaan :)
ehkä just omien lelujen, lasten astioiden, lakanoiden, mukaan ottaminen auttaa sopeutumaan uuteen kotiin.
Minä ainakin hehkutin kovasti uutta maata, kivaa kotia ja sen hyviä puolia, ja isoa puistoa jonka tiesin olevan ihan lähellä, meidän pojalle, ja ratikat ja junat olivat silloin kovassa huudossa, niin niiden näkemistä ja ratikka ja juna-ajeluita kovasti odotettiin ja suunniteltiin, ja niitä sitten heti muutettuamme tehtiinkin. Oli lapselle kivaa tekemistä odotettavissa. Kyllä mun mielestä voi ton ikäiselle, yli 3vee, jo puhua kuukausiakin etukäteen,että se rupeaa muhimaan siellä päässä ja kun se muutto kumminkin on koko perheen asia ja siitä vanhemmat puhuvat keskenäänkin, niin lapsi tietää missä mennään.
Meillä tosin ei ole lapsi ikinä asunut suomessa, eli ei ole joutunut luopumaan esim kavereista tai isovanhemmista, joiden läheisyydessä olisi asunut koko ikänsä, joten se voi olla jo melkein 4veelle yksi huolen aihe.
Kokemuksesta en osaa sanoa että jos aloittaa suomessa tarhan ja sitten muuttaa, että onko se positiivinen vai negatiivinen, lapsi vaan yleensä kiintyy opettajiin ja kavereihin niin että se voi sitten kirpaista erota niistä.
Yksi idea on ottaa selvää paikallisista äiti&lapsi kerhoista, ja osallistua niihin yhdessä heti alusta, että tulee sosiaalinen rutiini. Lapset tutustuvat paikalliseen kieleen ja lapsiin sillä tavalla, mutta ei heti kokopäiväisesti alusta asti, ei liian kova shokki.
Meidän pojalle itse muuttopäivä ja kamojen lastaaminen oli aika järkyttävää, sillä lapsenvahti toi pojan ennen muuton loppua puolityhjään kämppään jos kannettiin kamoja veke. Suosittelisin että lapset pakkaavat omia tavaroitaa itse, sanovat heippa kodille ja ovat sitten mummolassa tai jossain yötä siihen asti kunnes kone lähtee. Ettei tartte olla huolissaan mihin huonekalut ja koti on hävinnyt ja löytävätkö ne sinne uuteen kotiin.
Kivojen uusien huonekalujen yhdessä valitseminen uuteen kotiin voisi olla myös positiivinen asia, uusi matto tai jotain muuta mistä lapsi sitten iloitsee uudessa huoneessaan kun asettaudutaan taloksi.
Vaikka se purkaminen ja laatikoiden tyhjentäminen on rankkaa, kun se ei koskaan tunnu loppuvan, on tärkeää että on aikaa lapsille ja teette kivoja juttuja uudella kotiseudulla, käytte puistossa, leffassa, jätskillä ym joka päivä. Itse ainakin tälläisillä pikku retkillä, jätskihetkillä kahvilassa tavallaan " lahjoin" poikaa tykkäämään uudesta kotipaikasta siinä rutiinin ohessa, päivät olivat rutiinia, mutta usein oli joku highlight of the day. Oikeastaan itsekin nautin muutosta paljon enemmän siten. Ei tullut stressattua niin hirveästi.
Jos vain itse jaksaa olla positiivinen, iloinen ja nauttii uudesta seikkailusta, se asenne ja fiilis tarttuu lapsiin jotka sitten innolla osallistuvat matkakuumeeseen. Meidän poika ainakin on muutenkin sellainen reissulassi joka vetää kenkiä jalkaan kun sanoo että eiköhän lähdetä ....