Miksi ihmiset, jotka ei tee fyysistä työtä, tajua sitä särkyä töiden jälkeen

Jotkut tajuavat ja jotkut eivät. Ihmettelenkin miten fyysisiin hommiin ei tule avuksi robotiikkaa tai apuvälineitä, miksi käsin nykyaikana joudutaan nostelemaan /riuhtomaan vimmaisesti, koska se juuri menee niveliin. Vai onko se firma joka ei tee asialle jotain, pitäisikö kehittää, kuka valmistaa tai onko laitteita. Eri asia jos haluaa tehdä jotain perinteisellä tyylillä.

Olen 36 ja fyysisessä työssä. Todella nuoretkin saa elintarvikevarastolla kipeän selän ja kulumia (en siis todellakaan tarkoita itseäni todella nuorena!). Tärkeää on esim. kehonhuolto eli venyttely on todella tärkeää.

Lisäksi täytyy muistaa oikeasti levätä ja syödä hyvin, jos väsyttää niin se kertoo siitä että keho ON väsynyt. Ei mitään repivää urheilua jos niveliin sattuu vaan rauhallista kävelyä tms.

Ja jos ei oikeasti jaksa niin vähentää töiden määrää ja ei sielläkään paina sata lasissa. Meillä varastolla moni menee sieltä mistä aita on matalin, no syyttäkööt he itseään jotka ovat älyttömät mitoitukset tehneet, hah :D

Vierailija kirjoitti:

Olen teinistä asti ollut liikunnallinen ja hyväkuntoinen, mutta vuosi raskaassa elintarviketyössä jääkaappilämpötilassa romutti kyllä kropan. Käytännössä työssä ladottiin hihnalta 20 kiloa tavaraa lihalaatikkoon, joka nostettiin lavalle. Näitä laatikoita tuli neljä kappaletta kerrokseen ja lavalle kuusi kerrosta. Ylimmät laatikot jouduin nostamaan pääni korkeudelle. Sitten joku vei lavan eteenpäin ja toi tilalle uuden, ja sama homma, keskeytyksettä vaan ladoit ja nostit, ladoit ja nostit. Viisi päivää viikossa, kahdeksan tuntia päivässä, taukoja 2 x 10 minuuttia ja 1 x 20 minuuttia. Päivässä nostelin yleensä noin 5000 kiloa, eli 250 laatikkoa.

Työpäivän jälkeen en jaksanut tehdä enää yhtään mitään, viikonloputkin menivät töistä toipuessa. Buranaa kului pakettitolkulla kun aina oli joku paikka kipeä. Jos joku olisi silloin tullut arvostelemaan muka-väsymyksestä, olisin saanut raivarin (jos olisin jaksanut😅).

Kuulostaa aivan sairaalta ja jopa laittomalta. Miksi noin suuria painoja ja lyhyet tauot? En minäkään nosta elintarvikevarastolla kuin kerran pari päivässä jotain noin painavaa ja silloinkin voi vähän tetsata sen kanssa montako tavaraa ottaa sieltä lihalaatikosta ulos ennen kuin nostaa ja miten minkäkin painavamman tavaran nostaa.

Tein ennen fyysistä työtä ja paikat oli aina tosi kipeät illalla. Syynä yliliikkuvat nivelet, ei huono kunto. Synnytykset aiheutti sen, että jotkut nivelet ei koskaan enää menneet paikalleen. Siinä vaiheessa opiskelin korkeakoulututkinnon ja nyt työni painottuu aivotyöhön. Raskaita töitä kumpikin. Eri tavalla vaan.

Jaa, itse teen fyysisessä työssäni asiat mahdollisimman vaikeasti ja esim. teen kuormalavoja kantaessani niillä samalla pystypunnerrusta, että saisin vähän ylimääräistä treeniä. Punttia toki sitten kotona.

Täytyy sanoa että toimistotyö on kyllä huomattavasti raskaampaa kuin joku lapiohomma, riippuu toki eniten työpaikan ilmapiiristä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen teinistä asti ollut liikunnallinen ja hyväkuntoinen, mutta vuosi raskaassa elintarviketyössä jääkaappilämpötilassa romutti kyllä kropan. Käytännössä työssä ladottiin hihnalta 20 kiloa tavaraa lihalaatikkoon, joka nostettiin lavalle. Näitä laatikoita tuli neljä kappaletta kerrokseen ja lavalle kuusi kerrosta. Ylimmät laatikot jouduin nostamaan pääni korkeudelle. Sitten joku vei lavan eteenpäin ja toi tilalle uuden, ja sama homma, keskeytyksettä vaan ladoit ja nostit, ladoit ja nostit. Viisi päivää viikossa, kahdeksan tuntia päivässä, taukoja 2 x 10 minuuttia ja 1 x 20 minuuttia. Päivässä nostelin yleensä noin 5000 kiloa, eli 250 laatikkoa.

Työpäivän jälkeen en jaksanut tehdä enää yhtään mitään, viikonloputkin menivät töistä toipuessa. Buranaa kului pakettitolkulla kun aina oli joku paikka kipeä. Jos joku olisi silloin tullut arvostelemaan muka-väsymyksestä, olisin saanut raivarin (jos olisin jaksanut😅).

Kuulostaa aivan sairaalta ja jopa laittomalta. Miksi noin suuria painoja ja lyhyet tauot? En minäkään nosta elintarvikevarastolla kuin kerran pari päivässä jotain noin painavaa ja silloinkin voi vähän tetsata sen kanssa montako tavaraa ottaa sieltä lihalaatikosta ulos ennen kuin nostaa ja miten minkäkin painavamman tavaran nostaa.

Oli se minustakin aika sairasta, mutta tauot olivat TESin mukaiset, eikä työterveydestä sanottu muuta, kuin että toiset jaksaa ja toiset ei, lopeta työt, jos ei maistu. En ollut ainoa työterveydessä usein vieraileva burananpopsija ja kyllä asioita yritettiin saada eteenpäin, mutta ei siinä duunari paljoa voi tehdä. Lain rajoissa siellä toimittiin kuitenkin.

Eihän ap:kaan näytä tietävänsä mitään etätöiden tekijöistä.

Vai vain äänihuulet rasittuu...

Miksei kukaan ymmärrä, että mun työ on helppoa, vaikka se kuulostaa jotenkin vaativalta. 

Teen aivotyötä, etänäkin usein. Työaikana hikoilen tosi paljon, muuten en oikeastaan yhtään.

Kyllä me tiedetään, että sun elämä on hirveetä. Siksi me ei tehdä niitä töitä...