Miten voi oppia tuntemaan itsensä?

Aloita vaikka siitä mitä olet tänään tehnyt.

Tutustumalla. Omaan historiaansa. Omiin haaveisiinsa. Tunteisiin ja tarpeisiin. Voit kysyä itseltäsi kuka oikein olet. Jos olet vielä niin nuori ettet tunne itseäsi, on aikaa tutustua, elämä edessä. Monesti ollaan sellaisia mitä muut meistä odottaa. Voi olla että löytyy aivan muuta kun tutustuu vähiteelen aitoon itseensä. Joskus tutustuminen tekee myös kipeää, mutta se kipu kannattaa kokea. Löytyy aito minä sen sisältä.

Löytämällä vaikkapa oman tahdon ja omat tunteensa ja tarpeensa. Kysy itseltäsi miillainen olet ja kerro vaikkapa mielikuvitushenkilölle vapaasti millainen mielestäsi olet. Tai kirjoita itsestäsi paperille tai piirrä. Ole rohkea.

Kaveri sanoin että olen luuseri enkä tule koskaan oppimaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri sanoin että olen luuseri enkä tule koskaan oppimaan mitään.

Aloita opiskelu. Tee asialle jotain. Älä jää paikoillesi. Kehity!

Miten voi ihminen olla tuntematta itseään? Pikemminkin sitä pitäisi kysyä.

Meille tuutataan joka suunnasta niin paljon kaikkea markkinointia, somea, informaatiosälää sun muuta, pitäisi olla sellainen, pitäisi olla tällainen, tee niin, tee näin, osta, osta, osta, että sitä voi olla vaikeaa kuulla omia ajatuksiaan. Joskus voi olla niinkin, että häpeä ja pelko estävät tuntemasta omi tunteita. Jos on opetettu vaikka, että on väärin kokea negatiivisia tunnetiloja, vai jos ajattelee negatiivisia ajatuksia, siitä seuraa jokin rangaistus.

Lopputulemana ihminen joko patoaa kaiken ja lopulta räjähtää, tai vaipuu hiljaiseen epätoivoon. Ihminen on hukassa itsensä kanssa, vaikka omaa itseään ei edes pääse pakoon. Siellä se aina on pinnan alla ja odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri sanoin että olen luuseri enkä tule koskaan oppimaan mitään.

Kaveri kertoi kommentillaan itsestään. Ei sinusta. Ei ole edes mahdollista ettei tule koskaan oppimaan mitään. Se on vale.

Käytä kaverin kommenttia polttoaineena ja tsemppaajana.

Iloa ja jaksamisia 💖

Sinusta on vaikka mihin 🥰

Psykoanalyysissä parhaiten.

Hehee, tuo on hyvä pohtimisen aihe. Yleensä ihmiset vastaa tuohon nimensä, ulkosia asioita, saavutuksia tms, mutta ei niistä mikään oikeasti ole sellainen joka vastaisi kysymykseen. Tuohon ei oikeastaan voi vastata, jos tarpeeks syvällisesti alkaa miettimään

Jumalan luoma ainakin

Tein joskus sellaisen meditaation, missä rauhotetaan mieli, keskitytään nykyhetkeen ja pidetään silmät kiinni. Sitten sanotaan mielessä "minä olen" ja annetaan ihan minkä vaan mitä sieltä tulee nousta pintaan. Mulla nousi aika hassujakin ja hyvin kuvaavia mielikuvia, tyyliin jotain tapahtuman pätkiä. Mutta kysymys itsessään on niin suuri, että on ymmärrettävää jos siihen on vaikea vastata. Ite aattelen niin, että ihminen on jatkuvassa muutoksentilassa oleva olento, joten sen pukeminen sanoiksi jo itsessään on haastavaa.

Vierailija kirjoitti:

Hehee, tuo on hyvä pohtimisen aihe. Yleensä ihmiset vastaa tuohon nimensä, ulkosia asioita, saavutuksia tms, mutta ei niistä mikään oikeasti ole sellainen joka vastaisi kysymykseen. Tuohon ei oikeastaan voi vastata, jos tarpeeks syvällisesti alkaa miettimään

Ja yleensä tarve syvälliselle miettimiselle herää sitten kun on joutunut jonkun vakavan asian äärelle. Kevyin vaihtoehto ja siis mahdollisuus on silloin, kun on mokannut aivan perusteellisesti, raskaimpia ei tahtoisi edes kohdata. Silloin alkaa oppimaan ja ymmärtämään itseään kun ensin kompastuu kunnolla, ja joutuu pysähtymään ja pohtimaan, miten ei enää kompastuisi ainakaan samaan virheeseen. Ei helppo rasti, mutta aiheellinen, tilaisuuksia oppimiseen tulee väistämättä.

Vierailija kirjoitti:

Tein joskus sellaisen meditaation, missä rauhotetaan mieli, keskitytään nykyhetkeen ja pidetään silmät kiinni. Sitten sanotaan mielessä "minä olen" ja annetaan ihan minkä vaan mitä sieltä tulee nousta pintaan. Mulla nousi aika hassujakin ja hyvin kuvaavia mielikuvia, tyyliin jotain tapahtuman pätkiä. Mutta kysymys itsessään on niin suuri, että on ymmärrettävää jos siihen on vaikea vastata. Ite aattelen niin, että ihminen on jatkuvassa muutoksentilassa oleva olento, joten sen pukeminen sanoiksi jo itsessään on haastavaa.

Korjaus viimiseen lauseeseen, sen pukeminen sanoiksi on mahdotonta. Koska sanat on eri asia kuin se mitä niillä yritetään kuvata

Tutkimalla ja tutustumalla itseesi. Voit lukea vaikka kirjoja aiheesta . Nykyään itsetutkiskelu on kovasti pinnalla ja vaikka minkälaista kirjaa ja muuta tietoa on saatavilla. Ehkä joku kurssi/koulutus aiheeseen liittyen voisi myös olla hyvä?

Juttele isin ja äidin kanssa asiasta.

Luonteenpiirteet, toiveet, kiinnostukset, harrastukset, arvomaailma, maailmankuva, tavoitteet, näkemys, mistä tykkää, tavat, minkälaisena hahmona sielusi näet jne. Ei ole muille pakko kertoa, mutta kysyit miten voi tuntea itsensä. 

Vierailija kirjoitti:

Hehee, tuo on hyvä pohtimisen aihe. Yleensä ihmiset vastaa tuohon nimensä, ulkosia asioita, saavutuksia tms, mutta ei niistä mikään oikeasti ole sellainen joka vastaisi kysymykseen. Tuohon ei oikeastaan voi vastata, jos tarpeeks syvällisesti alkaa miettimään

Totta. Jos esimerkiksi minun pitäisi kertoa jollekin minkälainen olen, tulee ensimmäisenä mieleen asioita joita en edes halua muiden tietävän. Se ei kuitenkaan ole koko totuus itsestäni, olen paljon muutakin kuin omat heikkouteni ja epävarmuuteni. Inhoan sitä että esimerkiksi työhaastatteluissa pitäisi osata kehua ja ylistää itseäni. Teen työni hyvin, miksei se riitä?

Mieti vaikka mikä tekee sinut surulliseksi, mikä iloiseksi. Millaista käytöstä arvostat muilta, millaisia asioita et hyväksy. Mistä olet kiinnostunut, mitä harrastat vapaa-ajallasi? Miksi? Millaista työtä haluaisit tehdä tulevaisuudessa? Miksi? Minkälaiset asiat ovat sinulle tärkeitä? Monesti ihmiset kulkevat ns. automaattiohjauksella, miettimättä sen kummemmin syitä tekemisilleen tai mielipiteilleen. Jos sinulla on vahva mielipide jostain asiasta, mieti miksi olet sitä mieltä. Oletko päätynyt mielipiteeseesi itse, vai oletko omaksunut sen joltakin, perehtymättä asioihin itse. Itsensä tuntemaan oppiminen on koko elämän mittainen matka. Tärkeintä on olla itsensä puolella ja hyväksyä itsensä. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö pitäisi pyrkiä kehittymään ihmisenä.