Onko täällä ketään, joille on todettu lapsettomuuden syyksi hitaasti/huonosti jakautuneet solut?

jolla aivan sama ongelma. Me kokeiltiin kolmesti omilla munasoluilla, joita tuli kyllä runsaasti mutta jakautuivat tosiaan hitaasti. Sitten luovutetuilla soluilla ja heti tärppäsi. Meilläkin on on nyt ihana parivuotias päivänsäde. Ensi kuussa yritys pikkusiskon tai -veljen saamiseksi, jälleen luovutetuilla. Emme edes yritä omilla, aikakin alkaa jo kohta loppua, siis iän puolesta. Ja ikäerosta tulisi lapsilla loistava, jos onnistaisi. Minuakin kiinnostaa onko kukaan onnistunut samanlaisilla munasoluilla raskautua.

Olisi tosi kiva kuulla enemmän miten se todettiin, että omat solunne / alkionne ovat liian hitaita. Meillä on tehty nyt kaksi epäonnistunutta IVF-hoitoa PASseineen ja saaliiksi on saatu II tai III luokkaisia 2-soluisia. Alkiot on pakastettu kahden päivän ikäisinä. Hoitopaikkamme lääkärin & biologin mukaan on normaalia, että alkiot ovat 2 päivän ikäisinä 2-4 soluvaiheessa eikä syytä huoleen olisi. Toisaalta olen täällä palstalla ymmärtänyt, että 2-soluisia on jo kutsuttu hitaiksi ja todettu, että niillä on pienet onnistumismahdollisuudet.



Olisi myös kiva kuulla tarkemmin mien tuo lahjoitettujen munasolujen käyttö tapahtuu. Olemme hoidossa yksityisellä.

kirjoitan tähän pinoon, vaikka en osaa alkuperäiseen kysymykseen vastata. Haluaisin kuulla vähän mielipiteitänne, että mitä kannattaisi tehdä.. Olen nimittäin aina epäillyt, että meidän lapsettomuutemme johtuu juuri tästä solujen yhteensopimattomuudesta. Minulla on aina ollut sellainen alitajuinen pelko ja epäilys, että me emme ole hedelmällinen yhdistelmä mieheni kanssa, ja nyt luen ensimmäistä kertaa että sitä todistetusti tapahtuu. Yritystä meillä on takana noin 1,5 vuotta, olemme selittämättömiä, kaksi inseminaatiota luonnolliseen kiertoon tehty. Kyllästyneinä inssien oikean ajoittamisen hankaluuteen ollaan taas päädytty kotihommiin. Mies on vakuuttunut, että tulemme luomusti raskaaksi kunhan aika on oikea. Minä puolestani olen ihan vakuuttunut, että tulemme kyllä raskaaksi luovutetuilla siittiöillä tai munasoluilla, mutta emme keskenämme. Ajatus tuntuu todella raastavalta enkä voi sitä mitenkään todistaa. Tekisi mieli lähteä koeputkihoitoon välittömästi niin että tähän tulisi varmuus. Toisaalta koeputkihoidot pelottavat ja tuntuisi kiirehtimiseltä lähteä niihin. En ollenkaan tiedä että mikä olisi viisasta tässä tilanteessa..

Meillä todettiin jo alusta , siis ensimmäisestä IVF:stä, että munasolut ovat " kovakuorisia" . Siittiön siis vaikea läpäistä kuori. Seuraavassa hoidossa oli ICSI. Hoidon tuloksena oli paljon munasoluja mutta alkiot olivat joko fragmeitoituneita (epänormaalisti jakautuneita) tai hitaasti jakautuvia. Hoito ei onnistunut, eikä pakkaseen mitään. Kolmas ja viimeinen ICSI omilla soluilla sama juttu, pakkaseen saatiin tosin kaksi alkiota jotka eivät selvinneet sulatuksesta. Meillä siis kolme yritystä omilla jotka ovat biologin mukaan aika epätodennäköisesti hedelmöittyviä.

Onkohan meillä sitten jotain samankaltaista ongelmaa kuin teillä?



Meille on tehty 3 icsiä (niihin mentiin suoraan miehen siittiötilanteen takia), joka kerta on saatu vain yksi kunnollinen jakautunut alkio, jotka ovat olleet hitaita tai hitaahkoja (tuota ilmaisua meidän biologi on aina käyttänyt, lohduttaudun sillä, ettei se oli niin paha kuin jos olisi kokonaan hidas, heh, mitä itsesuojelua). Minäkin olen antanut itseni ymmärtää, että ne soluvaiheet ovat olleet periaatteessa oikeanlaisia, mutta kuitenkin kun puhutaan hitaista, niin on vähän surettanut, että turhaanko se alkio sinne kohtuun sitten siirretään. Meille biologi ja lääkäri eivät ole kuitenkaan sanoneet mitään sellaista, etteikö vielä kannattaisi yrittää omilla, eli että mun munikset eivät ole vielä lopullista tuomiota saaneet. Mistään liian kovasta kuorestakaan ei ole annettu mitään varmuutta.



Eli onko niin, että siinä mikroinjektiovaiheessa on huomattu jokin epätavallisuus munasoluissa?



Tästä nyt vain sain lisää pelättävää ja jännitettävää, kun neljäs icsi on tulossa parin viikon päästä... :/

Meillä takana 3 inssiä ja 2 IVF. Molemmissa IVF.ssä saatiin muniksia paljon mutta alle puolet hedelmöittyi ja siirtopäivänä oli ekalla kerralla jäljellä 2 alkiota vain 4 soluvaiheessa ja toisella kerralla 6 alkiota ja nekin 4 soluvaiheessa. yksi taisi olla jo 6 soluinen. eli hitaita ja jotenkin ne vaan tuhoutui tuon kolmen viljelypäivän aikana.

nyt on viiminen eli kolmas IVF menossa. Ja pelkään että toistaa tämäkin hoito itseään...

miten tästä siis jatko...onko se niin että luovutetut solut on käytössä vain yksityispuolella?

kokeillaanko ensin luovutetut siittiöt vai munasolut?

paljonko maksaa? Miten asiassa edetään?

Onko luovuttaja tuttu vai vieras?

kauheasti kiinnostaa nämä kun ei ole tietoa ja luultavasti tämä vielä edessä. ainakin vaihtoehto olisi varteenotettava ennen kun mietimme esim. adoptiota. tms.

Ne varmaan tarkkaan mietitään, kumpia kenenkin kohdalla on viisainta käyttää. Jos ongelma kuitenkin on selkeästi miehen huonot siittiöt, on kai viisainta käyttää lahjasiittiöitä. Jos taas naisen munasoluissa on selvästi joku vika ja miehen siittiöt edes jotenkuten kohtuullisia, ehkä lahjamunasolut on se tie.



Sitä en kyllä tiedä, käytetäänkö lahjasoluja julkisella puolella; mulla on muutenkin kokemusta vain yksityiseltä puolelta.



Munasoluista ja niiden lahjoittajista on kova pula. Munasolujonot voi olla tosi pitkiä, mutta: jos sinä saat houkuteltua jonkun ystäväsi luovuttajaksi, pääset jonossa eteenpäin ja saat itsellesin joltakulta luovuttajalta munasolun/-soluja. Luovuttajalle tehdään samanlainen hormonihoito kuin normaalistikin tehdään ivf-hoidossa, ja vastaanottajan oma hormonitoiminta pyritään ns. synkronoimaan luovuttajan kanssa niin, että kun luovuttajalta kerätään solut ja kun hedelmöitetään, niin vastaanottajan kierto on oikeassa kohtaa kun alkion siirto on ajankohtainen. (Tästä saat tietoa lisää, kun käyt katsomassa eri lapsettomuusklinikoiden nettisivuja, jotkut hakevat ilmoituksilla luovuttajia.)



Siittiöitä on paljon helpommin saatavilla. Väestöliitto käyttää omaa spermapankkiaan, jotkut muut yksityiset klinikat käyttävät tanskalaista pankkia.

Yksi ICSI takana, johon mentiin meilläkin suoraan miehen siittiöiden vähyyden ja huonon liikkuvuuden takia. 7 priimaa hedelmöittynyttä saatiin, joista 2 siirrettin heti ja loput meni pakkaseen. Tuoresiirto ei tuottanut tulosta ja jo silloin lääkäri mainitsi hitaasta jakautumisesta. PASia ei sitten päästy edes tekemään. Kaikki selviytyivät kyllä sulatuksesta, mutta eivät lähteneet jakautumaan lainkaan.



Seuraava ICSI on tulossa parin viikon päästä ja nyt kokeillaan osa hedelmöittää luovuttajan siittiöillä (tanskalaisia). Hoitohenkilökunnan kanssa päädyttiin tähän vaihtoehtoon, ja tod.näk. siirrettään yksi omilla siittiöillä hedelmöitetty ja yksi luovuttajilla. Tai sitten vaan parhaiten jakautuneet... Se nyt katsotaan sitten siirtovaiheessa.



Tuossa meidän tulevassa hoidossa nyt selvinnee ainakin se, johtuuko tuo hitaus munasoluista vai siittiöistä. Jos nytkään emme pääse toivottuun lopputulokseen, niin taitaa mennä jatkohoidot tiukkaan harkintaan. Luovutettuja munasoluja kun ei ole kovin helppo eikä varsinkaan halpa saada, kuulema.



Tulipas tekstiä! Mutta kohtalotovereita ollaan...

Kyselen tosi tyhmiä, mutta kaikenlaista mielessä pyörii ja haluis koittaa kaikki mahdolliset keinot.



Voiko niitä alkioita jotenkin kiihdyttää jakautumaan normaalivauhdissa? Voiko itse tehdä mitään? Minullahan on kilpirauhasen vajaatoiminta, sehän tietysti hidastuttaa aineenvaihduntaa, mutta oma vajikseni on ollut hyvässä hoidossa jo monta vuotta ja tyroksiiniannostukseni on kohdallaan, joten en usko sen olevan mun kohdalla enää mikään suuri ongelma, eikä lääkärikään pitänyt sitä tärkeänä tässä kokonaisuudessa (siittiöt todella se suurempi ongelma).



Onko kenellekään lääkäri antanut mitään vinkkejä tai onko labrassa voitu tehdä alkioille vielä jotain ekstraa ja spesiaalia?!

Meille on tehty 2x IUI, IVF ja ICSI omilla soluillamme. Mitään muuta vikaa meistä ei ole löytynyt kun, että munasolut ei hedelmöity. Munasolut on tarvinnu paljon hormoonia kasvaakseen ja joka kerta niitä on tullut ihan mukavasti n. 10kpl. Viimeisessä ICSI:ssä saatiin kuitenkin kolme alkiota, joista kaksi oli viallisia ja yksi siirrettiin. Mitään muuta syytä ne ei oo ainakaan ääneen epäilleet, kuin että alkion kuori voi olla liian paksu tai meidän solut ei passaa yhteen.

Ollaan Väestöliitossa hoidossa. Meidän ennuste omilla soluilla on siis aika heikko ja yritämme vielä yhden ICSI:n kokeilemalla eri lääkkeitä.



Itseäni mietityttää myös nuo lahjamunasolut? Siis todelliset kustannukset (saako KELA-korvausta) ja kauanko joutuu jonottamaan, jos ei ole omaa ristiinluovuttajaa?

Heipä hei! Tarkentaakseni meidän taustaa hoitojen suhteen. Olemme aloittaneet clomeilla, josta yksi raskaus, mutta keskenmeno. Tutkimuksissa miehen simpat hyvälaatuisia, minä ovuloin, torvet auki ja muutenkin testien mukaan pitäis olla kaikki ok. Menimme suoraan ivf:ään, soluja saatiin mukavasti, suurimmaksi osaksi luokkaa II, mutta jakautumisessa hitaanlaisia, sulatuksia eivät kestäneet. Icsiakin on kokeiltu, mutta yksikään hoito ei tuottanut edes kiinnittymistä. Joten todettiin, että syy lapsettomuuteemme on solujen jakautumisesssa (ovat hitaanpuoleisia). Kyl meille oli sitten selvää, että lahjoitetuilla munasoluilla lähdetään yrittämään. Eka kerralla ei onnistanut, mutta toisesta kerrasta tärppäsi ja nyt on tosiaan ihana tyttö. Jonotettiin noin puoli vuotta munasoluja. Nyt ollaan taasen jonossa yksityisellä puolella, mut luovuttajia on tosiaankin vähän. Luovutushoidossa kela korvaa myös lääkkeistä osan,kuten norm.hoidossakin. Yksityisellä puolella, ainakin me olemme joutuneet maksamaan luovuttajalle korvauksen 350 ¿. Eli rahaa kyllä palaa, mut mitäpä sitä ei tekisi, et saisi oman lapsen. Nyt on kyl viel ajateltu kokeilla yhden kerran lievempää hoitoa omilla soluilla ja sit uskon tämän homman!