Yksi ihmissuhde kariutui ja mä katkeroiduin. Miten yli?

Mun mielestä katkeroitunut on sellainen jonka mielestä kaikki on jonkun muun syytä ja on kärsinyt itse vääryyttä. Sellaisen tulisi oppia ottamaan vastuu omista teoistaan ja hoksata että on itsekin ollut väärässä.



Jos taas ihan oikeasti kaikki vika on toisessa, niin mitä sitä sitten suremaan, hyvä vaan jos sellaisen ihmisen kanssa suhde loppuu, pitää katsoa tulevaisuuteen ja olla kiitollinen että moisesta pääsi. Eikä muistella kärsimiään vääryyksiä.



Toista ei voi muuttaa ja täytyy vaan oppia antamaan toisten olla, vaikka se tarkoittais sitä etteivät koskaan tajua olleensa väärässä.

Sulla oli tilaisuus reagoida silloin aikanaan etkä sitä tehnyt, ehkä ensi kerralla sitten osaat. Mutta sen entisen anna olla jo, ja tottahan pahat sanomiset tuntuu kauheammilta kun niitä asiayhteydestä (esim. riita?) erillään jälkikäteen murehtii.

Miksei voi antaa sen exän olla vaan, niille menneille et mitään selityksiä tule koskaan saamaan, ja miksi pitäisikään.

Eksä on eksä, sen tekemiset ja sanomiset - ne entisetkään- ei kuulu sulle enää.

Kauanko olitte yhdessä?

Miksi tämä ihminen oli sinulle niin merkityksellinen, että vielä vuoden päästäkin annat hänen ilkeyksiensä ottaa vallan?