Treffailu ja viestit ihmisen kanssa jota ei vielä ole tavannut
Jonkun aikaa on sinkkuiltu ja oon ehtinyt useampaan kertaan tehdä sen virheen, että jo ennen tapaamista vuodatetaan viesteissä kaikki ja luuri laulaa vuorokauden ympäri. Ja kun viimein tavataan, niin homma lässähtää heti tai kohta. Joten sitä on tullut jotenkin varovaiseksi, eikä halua kertoa asioitaan ventovieraalle, eikä myöskään toisaalta ole intoa lähetellä jotain ympäripyöreitä "kaunis ilma tänään" viestejä arjen tohinassa, kun muutenkin on jatkuvasti viestejä vastaamatta, perheen ja kavereiden. Nyt tapaaminen menisi vasta parin viikon päähän, ja tämä viestittely tökkii todella pahasti.
Samalla ihmettelen itseäni, lapsi on muuttamassa kotoa ja tiedän järjellä kaipaavani seuraa ja uuden elämänvaiheen rakentamista. Mutta nyt yhtäkkiä tämä viestihomma tuntuu kuin kivirekeä vetäisi. Miten muut ootte ratkaisseet tämän asian?
Kommentit (16)
Pelkäät että se karkaa,jos et viestittele kunnol
la? Teet itsellesi paineita, etkä silloin voi edes olla hauskaa seuraa. Sano, että sinulla on kiire ja paljon mielessä lapsen muuton takia. Jos hän tämän vuoksi viilenee täysin, niin ei ollut kauhean hyvä kohde muutenkaan.
Olen lopettanut kaikki deittiprofiilit ja keskityn muihin juttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Kellään mitään ajatuksia?
Oho, olihan niitä, kiitos, sivu päivittyi viiveellä.
On ollut ikävää kun on viesteissä juttu muistanut ja herännyt toivonkipinä mutta sitten tavatessa se kuuluisa kemia puuttunut kokonaan. Nykyisellään tapaan kasvotusten mahdollisimman pian niin ei tule näitä
Kyllä pitää tapaaminen järjestyä nopeasti. Ihan turha jutella ns turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitää tapaaminen järjestyä nopeasti. Ihan turha jutella ns turhaan.
Toisaalta treffitkin vie aikaa sen 3-4 tuntia valmistautumisineen, matkoineen ja itse treffien osalta. Suo siellä, vetelä täällä kun koittaa hakea optimaalisinta vaihtoehtoa. Itse suosin hieman viestittelyä, koska siinä huomaan kannattaako minun vaivautua treffeille asti. Uskon tällä pääseväni kokonaisuuden osalta itselleni parhaaseen tulokseen.
Sovitte tapaamisen ja iltaisin SOITATTE puhelun, ei viestejä. Just ne sydämet ja hymiöt on niin teennäisiä, kun ne on helppo naputella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitää tapaaminen järjestyä nopeasti. Ihan turha jutella ns turhaan.
Toisaalta treffitkin vie aikaa sen 3-4 tuntia valmistautumisineen, matkoineen ja itse treffien osalta. Suo siellä, vetelä täällä kun koittaa hakea optimaalisinta vaihtoehtoa. Itse suosin hieman viestittelyä, koska siinä huomaan kannattaako minun vaivautua treffeille asti. Uskon tällä pääseväni kokonaisuuden osalta itselleni parhaaseen tulokseen.
3-4h? Itse käyn treffeillä vain samassa kaupungissa asuvien kanssa, en halua etäsuhdetta. Ja kahvitteluun ei tarvitse kovasti valmistautua tai käyttää aikaa. Sen kemian puutteen näkee jo ekan puolen minuutin aikana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitää tapaaminen järjestyä nopeasti. Ihan turha jutella ns turhaan.
Toisaalta treffitkin vie aikaa sen 3-4 tuntia valmistautumisineen, matkoineen ja itse treffien osalta. Suo siellä, vetelä täällä kun koittaa hakea optimaalisinta vaihtoehtoa. Itse suosin hieman viestittelyä, koska siinä huomaan kannattaako minun vaivautua treffeille asti. Uskon tällä pääseväni kokonaisuuden osalta itselleni parhaaseen tulokseen.
3-4h? Itse käyn treffeillä vain samassa kaupungissa asuvien kanssa, en halua etäsuhdetta. Ja kahvitteluun ei tarvitse kovasti valmistautua tai käyttää aikaa. Sen kemian puutteen näkee jo ekan puolen minuutin aikana
Treffit 30-60 minuuttia, matkaan helpolla menee tunti yhteensä, suihku jne. ennen treffejä. Toki voi päästä helpommallakin, jos kotimatkalla töistä pysähtyy matkan varrella tapaamaan toisen.
Minulla on ollut ihan samanlaista touhua, viestittelyvaiheessa monesti ihan uskomattoman hyvin sujuu ja fiilikset nousevat, mutta sitten treffeillä lässähtää. Nakertaa pahasti uskoa koko systeemiin. Pitäisi tosiaan nähdä mahdollisimman pian, ettei ehtisi rakennella pilvilinnoja. Yritän viestiä tätä ajatusta nykyään vastapuolelle.
Kasvotusten paras. Puhelimessakaan ei tule esille se kaikki mitä tarviisi.
Itse tavismiehenä tykkään tavata nopeasti eli lähetän vain esim 3 pitkää viestiä joissa tyypillisesti kysyn jotain että mitä kuuluu/miten kesä on mennyt/mitä toinen harrastaa/minkälainen luonne toisella on.
Näistä on hyviä kokemuksia ja kerran nainen jopa sanoi että kiva kun pyysit niin nopeasti ulos.
Kokemusta on myös sellaisesta että on viestitelty viikkoja ja treffit oli lopulta pettymys.
Ja kerran myös niin, että viestiteltiin puoli vuotta aivan tolkuton määrä viestejä ja ei ikinä tavattu.
En tiedä, ehkä pitäisi vaan unohtaa koko deittailu. Ajoittain mieleen pulpahtaa illuusio upeasta kumppanuudesta ja toimivasta suhteesta, mutta kun en vaan ilmeisesti jaksa tätä rakenteluvaihetta. Nytkin on paperilla ihan minunlainen tyyppi, kahdesti on puhuttu puhelimessa, mutta en jaksa sellaistakaan joka ilta, kun työpäivän ja kaiken muun jälkeen haluaisin vain olla yksin ja hiljaa. En edes päivän aikana muista että ko. ihminen on olemassa ja pelkään että väkinäinen pakkoviestittely johtaa tuttuun ahdistukseen ja pakokauhuun. Ap
Sitä nyt vaan on oltava aktiivinen, jos meinaa jotain saada aikaan.
Itse etsin suhdetta myös ja jos ei toisesta mitään kuulu, siirryn eteenpäin. Ei yhtään kiinnosta jäädä roikkumaan ja odottelemaan josko toinen suvaitsee joskus vastata tai viestittää.
Jos et itse jaksa, on turha olettaa, että toinen sinua kiltisti odottelee.
Nopea tapaaminen ja siitä eteenpäin aktiivisesti yhteyttä pitäen, jos kiinnostus on molemminpuolista.
Mä olen sanonut suoraan että pelkään ihastuvani omiin mielikuviini, että puhutaan sitten enemmän kun nähdään.