Lue keskustelun säännöt.
No, kerropa OMA tylsin kaverisynttäritarinasi sieltä 70-80-90-luvulta. Ja paras myös!
20.08.2008 |
Omituisimmat koulukaverin synttärit oli joskus 3. tai 4. luokalla 1980-luvun alussa kun synttärisankari oli vallan ihastunut Tauno Palon ja Ansa Ikosen vanhoihin elokuviin ja juhlat oli ajoitettu niin, että herkuttelun jälkeen (ei ollut kakkua kun sankari ei tykännyt kakusta) kaikki siirtyivät telkun ääreen katsomaan Taunon ja Ansan mv. elokuvaa. Jii haa.. Ei ole ikinä ollut niin tylsää!
Parhaat oli, tai muistiin jääneet ainakin ne, kun lokakuun iltahämärissä leikittiin tuikkusta (piilosta taskulamppujen kanssa) omenapuiden seassa ennenkuin piti lähteä kotiin.
Kommentit (6)
joissa vieraat lähetettiin kauppaan ostamaan karkkia kun sankarin vanhemmat eivät olleet järkänneet mitään syömistä. Ohjelmaakaan ei ollut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tylsimmät ovat varmaan olleet jotkut omani jossain siinä ikävaiheessa, kun osa vieraista ei ole enää leikkinyt ja osa olisi leikkinyt... Siinä vain sitten angstisena ei vielä kunnon varhaisteininäkään (noin kymmenvuotiaana, vuosi sinne tai tänne) istuttiin sohvalla kakunsyönnin jälkeen ja koetettiin keksiä jotain tekemistä, joka kiinnostaisi kaikkia. Hiton hankalaa, kun jotkut olivat sitten olevinaan tai vähintään ryhmäpaineen vuoksi joutuivat teeskentelemään niin muka-aikuista, ettei voi edes pelata mitään, kun on niiiiin lapsellista :-(
Parhaita olivat sitten varmaan juuri ne, joissa pelattiin lautapelejä tai ulkona jotain lipunryöstöä tai sellaista ja sankarin äiti ohjasi toimintaa vähän.
Meilläpäin tuntui ilmeisesti olevan vähän ongelmana se, että jos ohjat jätettiin sankarille ja juhlavieraille, niin lahjojen ja syömisten jälkeen meininki latistui surkeaksi, kun ei voitukaan yhdessä keksiä mitään tekemistä. Osa oli olevinaan niin pikkuaikuisia, etteivät mitkään lapsekkaat huvitukset kelvanneet ja kukaan muukaan ei sitten uskaltanut niitä ehdottaa, kun pelkäsi toisten tyrmäävän ja nauravan. Auttoi paljon, kun joku aikuinen teki aloitteen, että tulkaapas nyt, niin pelataan. Ja niin sitä sitten vaan pelattiin ja mukavaa oli!
Ne asuivat niin hienossa asunnossa ettei siellä saanut koskea mihinkään (olimme 9-vuotiaita), vaan synttärisankarin äiti pyöri koko ajan ympärillä kireänä kuin viulunkieli vahtimassa ettei vain läiky limsaa pöydälle tai kukaan yhtään riehu. En edes muista mitä ohjelmaa, tarjoilua tms. siellä oli, kun olin vain niin kauhusta jäykkänä siellä hienojen tavaroiden keskellä peläten että teen jotain väärin.
Hauskoja oli vaikka miten paljon, mutta ei niihin liittynyt mitään erityisiä temppuja. Olivat kivoja siksi että juhlissa oli kivoja ihmisiä. Tarjoamiset olivat melkein aina aika perussettiä: prinssinnakkeja, lihapullia, mokkapaloja jne. Ainoa "statusjuttu" jonka muistan niiltä ajoilta oli että oli hienompaa kun synttäreillä oli cokista kuin että olisi ollut mehukattia.
Oma lapsuuteni 80-luvulla.
Niitä odotettiin koko vuoden, koska siellä oli vaikka mitä kivaa ja jännää. Kaverin äiti oli superaktiivinen ja järjesti joka vuosi aina erilaisia leikkejä :)
Tylsiä synttäreitä en muista, mutta noi parhaat muistan varmaan vielä vanhainkoti-iässäkin :)
enkä muista olleeni kuin yksillä kaverisynttäreillä (luokkakaveri). Meilläkin yleensä synttärit vietettiin vain perheen kesken, 1-2 kertaa muistan olleen 2-3 lähintä kaveria synttäreillä.
joissa vieraat lähetettiin kauppaan ostamaan karkkia kun sankarin vanhemmat eivät olleet järkänneet mitään syömistä. Ohjelmaakaan ei ollut...