Lue keskustelun säännöt.
En välitä enää ilkeästä puolisosta
Mitähän nyt
10.08.2022 |
Olen päättänyt ottaa uuden asenteen puolison toistuvaan ilkeilyyn, naljailuun ja huomautteluun. Mikäli puoliso ottaa asiat puheeksi tavallisella äänellä, vastaan myös samoin. Mutta mikäli tuo menee raivoamiseksi, aion kuitata vielä törkeämmin takaisin ja lähteä tilanteesta. Oppisikohan tajuamaan, ettei puolisolle puhuta tuohon tyyliin? Mietin vain, että mitä tuo voi aiheuttaa omalle mielenterveydelleni. Olen kuitenkin kiltti ja hyväntahtoinen ihminen... :/
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Menkää vaikka pariterapiaan. Mitä järkeä laskeutua toisen lapsellisella tasolle?
Kuule: narskun ja luonnevikaisen puolison nimenomaan EI tule lähteä mihinkään puolivillaisiin terpioihin. Siellähän se ilkeilijä/väkivaltainen/tms sekopää puolisko on kuin enkeli itse ja kaltoinkohdeltu osapuoli mustamaalataan piruksi. Kokemusta asiasta aivan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi olet ilkeän puolison kanssa.
Ap-voit vetää rajat vit..uilulle ja haukkumiselle, mutta se on tehtävä niin selkeästi, että menee perille. Mahdatko kestää sellaista? Itse en ole kestänyt, mielenterveys hajalla mutta voimat eivät enää tällä iällä riitä lähtemiseen, ainoa hyvä puoli on että mies on töissä suurimman osan viikosta eikä tarvitse häntä nähdä joka päivä. Väkivaltaan älä lähde mukaan ja jos mies siihen turvautuu(myös henkinen murtaminen ja satuttaminen on väkivaltaa joka on nimenomaan vallankäyttöä suhteessa toiseen osapuoleen). Yksikin isku/tönäisy/läpsäisy on liikaa, silloin kamat kasaan ja heti ero. Jos saisin valita uudestaan, en kuuntelisi yhtä ainoaa ilkeää sanaa.
Miksi sietää toistuvaa ilkeyttä? Eroon vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet hänen kanssa, jos olet itse kiltti. Eikö pitäisi löytää joku ystävällinen kumppani.
Aika kilttiä fantasioida kosto-opetuksella. Kohta olet yhtä kiltti sitten kuin puolisosi.
Et vaikuta pelkäävän, kun suunnittelet iskua takaisin? Harhaluulo, että toisen ymmärrys kehittyisi siitä, että menet mukaan. Riita kehittyy.
Oletko miettinyt, että voisit ihan reilusti kieltää toista olemasta törkeä sinulle?
Uskaltaisitko, vai olisitko sitten ihan masentunut, jos yrittäisit olla aikuinen (sen sijaan että olisit vain kiltti tai tuhma?)
Menkää vaikka pariterapiaan. Mitä järkeä laskeutua toisen lapsellisella tasolle?