Vielä naistenklinikasta, kertokaa...
Tuossa oli jo vertailua kättäri vs. NKL. Itse joudun naistenklinikalle synnyttämään vauvan terveydentilan takia. Ollaan sitten lähellä lastenklinikan lääkäreitä. Paljon kehuja sai NKL, mutta jäi jotenkin tosi kylmä ja kliininen mielikuva noista kommenteista. Hienoa (ja tärkeintä), että siellä menee vauvan vointi aina kaiken edelle, mutta kuunnellaanko siellä ollenkaan äidin toiveita synnytyksen suhteen? Tuli kuva, että siellä vaan pumpataan äiti täyteen kipulääkkeitä, ja hoidetaan synnytys pois alta. Mitä jos haluan synnyttää ns. luomuna, kuten esikoisenkin (syntyi pienessä aluesairaalassa)? Miten suhtaudutaan ellei äiti halua kivunlievitystä? Onko salissa muuten mitään " pehmeitä" kivunlievitysvaihtoehtoja (palloja, säkkityynyjä tms.)? Tietysti vauva on tärkein, mutta jos vauvan vointi pysyy hyvänä, haluaisin olla itse aktiivinen synnytyksen aikana.
Kiitän kauniisti jos joku haluaa vielä jakaa kokemuksiaan ko paikasta!
Kommentit (9)
Itse olen menossa maaliskuun alussa taikka puolivälissä. Taidettiin muuten äsken " törmätä" tuolla odotus-puolella... mulla on vimmattu juttelutarve kun yritän tähän uuteen tilanteeseen sopeutua.
Mun kokemukseni on kylläkin kolmen vuoden takaa, mutta tän vuoden puolella olen menossa NKL:le uudelleen. Tuntui, että esikoista odottaessani sain todellakin selitellä, miksi vapaaehtoisesti valitsin NKL:n. No, se tuntui tutummalta (ystäväni oli ollut siellä vuodelevossa) ja Lastenklinikkakin oli lähellä. Enpä vain valitessani tiennyt, että Lastenklinikankin palveluita tarvitsisimme. Tyttö syntyi vähän ennen aikojaan pienikokoisena. Oli helpotus, kun NKL:lta pääsi LKL:lle nopeasti tunnelia pitkin. Sairaaloista mulla on muissa merkeissä sen verran kokemusta, etten edes odottanut synnytyssalilta mitään kodinomaisuutta. Se ei ollut mulle tärkeää.
Mutta niitä hyviä puolia:
- kivunlievitykseen tarjottiin keinutuolia, geelityynyä, suihkua ja jumppapalloa
- ilokaasua ja epiduraalin sai halutessaan nopeasti
- kätilö oli supermukava ja kokenut; tuli tunne, että tästä selvitään
- kätilöopiskelija oli paikalla lähes koko synnytyksen ajan
- sain liikkua koko ajan (epiduraali ei ole automaattisesti este), pystyssä olemiseen kannustettiin
- ponnistamisessa kokeilin eri asentoja, jakkaraakin
- synnytys käytiin läpi synnyttäneiden osaston kätilön kanssa; synnytyksessä avustanut lääkäri tarjosi myös keskusteluaikaa, jos niin olisin halunnut
- vauvan jouduttua LKL:lle opastettiin maidon pumppaamisessa, ja sosiaalityöntekijä tuli selvittämään käytännön asioita
Ainoa asia, joka harmitti, oli silloinen kova ruuhka. Oli aika kova pala yrittää nukkua huoneessa, jossa on kolme muuta äitiä vauvoineen, kun oma vauva ei ollut vierihoidossa. Mutta nopeasti sieltä päästettiin pois.
on myös meillä nkl:ltä. Ihanat kätilöt ja koko hlökunta joka osastolla (jouduin myös odottajien osastolle). Kiire oli ja ruuhkaista, mutta silti tuntui että sain opastusta kaikkeen.
ainoa asia, mikä jäi harmittamaan ja todella ihmetyttämään oli se, ettei kukaan tullut juttelemaan meidän kanssa synnytyksestä eikä käymään sitä läpi. Meillä olisi todellakin ollut kysyttävää, sillä pikkuinen vietiin lastenklinikalle heti synnyttyään ja sain hänet viereeni ensi kertaa vasta 15 tunnin päästä. Ennen tytön syntymää ei mikään viitannut siihen, että probleemia olisi. Jouduin itse vielä leikkaussaliin istukan käsinirroitukseen, joka toi oman " pikku säväyksen" synnytyskokemukseen.
Tyttö syntyi klo 21.53 ja se seuraava yö yksin pimeässä osastolla ilman vauvaa oli yksinkertaisesti karmeaa, vaikkakin se oli järjestetty hienosti siten, että pääsin sellaiseen huoneeseen, jossa kaikkien äitien lapset oli syystä tai toisesta tarkkailussa eikä siis siinä äidin vieressä. En voi kuvitella miltä se tuntuu katsella, kun toisella on vauva kainalossa ja oma on kaukana lastenklinikalla.
Mutta siis, luulin ennen omaa synnytystäni, että kaikki synnytykset käydään läpi, oli sitten mennyt hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Jotta ei jäisi traumoja. Mutta eipä meillä kukaan tullut juttelemaan.
Kyllä ihmettelin ja ihmettelen edelleen. Onneksi (vaan ei meidän onneksi) se näytti olevan poikkeus. Muilla tuntuu käyneen joku keskustelemassa asiasta.
Tuntuu että olen itse päässyt asiasta yli puhumalla ja kertomalla kokemuksestamme kaikille, jotka siitä kysyvät ja vähänkin osoittavat kiinnostusta kuunnella. Ei ainakaan tällä hetkellä tunnu jääneen traumoja, toivottavasti uutta pienokaista pukkaisi tähänkin suuntaan joku kaunis päivä:)
Riksu ja prinsessa 4 kk
Ei minulle kukaan naikkarilla edes ehdottanut kivunlievitystä, joten mitään pakkoa ei siihen ole. Itse sain ne mömmöt mitä halusinkin ilman viivyttelyä kun itse niitä pyysin. Tullessa näyttivät mistä ja miten saa ilokaasua ja itse sain sitten naukkailla silloin kun siltä tuntui.
Vauvan sykelaskujen takia vauvalle laitettiin melkein heti anturi päähän, ja sen jälkeen en saanut kyllä nousta sängystä, vaikka olisin halunnut. Johdot jalkovälistä roikkuen olisi kuulemma liian hankala liikkua. Mitään palloja ym. en myöskään silloin huoneessa nähnyt (tosin kokemuksestani on jo 4 v.) Keinutuoli huoneessa oli, mutta johtojen takia siinä kiikkui lähinnä mieheni :-))
Kätilöt ja lääkäri (mulla siis ongelmien takia 2 kätilöä ja 1 lääkäri melkein koko ajan huoneessa) olivat kyllä hurjan mukavia. En silloin ja siinä tilanteessa edes tajunnut, että normaalisti hommassa avustaa vain yksi kätilö, joten tilanteen vakavuus selvisi minulle oikeastaan vasta heräämössä " synnytyksen" jälkeen. Ei minua mitenkään pimennossa pidetty, lääkärillä oli aikaa jutella kanssani aina välillä, mutta mulla taisi olla silloin pitkät piuhat yläpäässäkin...
JuniperusII
mitä kivunlievitysjuttuja olen ajatellut. Ensimmäisellä kerralla oli tietysti vaikea sanoa mitään kun ei ollut aikaisempia kokemuksia.
Tuosta sisäisestä kuuntelusta (anturi vauvan päässä) sen verran että niitä löytyy langattomina versioina joten mitään piuhoja ei välttämättä roiku missään.
Kohta olen lähdössä Naistenklinkalle synnyttämään viidennen kerran ja ihan hyvillä mielin!
neljännen synnyttyä minä koin ensimmäisen kerran nk. synnytyskeskustelun. En tiedä siis onko nykyään vakiokäytäntö.
Minulla kokemusta n. kolmen vuoden takaa.
Heti synnytyshuoneeseen mennessä kätilö kyseli toiveita ja ajatuksia esim. kivunlievityksestä.
Huoneessa oli keinutuoli (jossa istuin hetken) ja köysi katossa jossa kai voi roikkua jos siltä tuntuu (no ei tuntunut minulla siltä ;) ), oli jopa vesisänky (taisi olla se NKL:n isoin huone). Jumppapallon sain kun pyysin, mutta enpä sitäkään sitten käyttänyt kuin pari minuuttia ehkä. Suihkumahdollisuus huoneessa oli myös.
Eli kyllä sain sellaisen kuvan että toiveita toteutetaan mahdollisuuksien mukaan, eikä kehenkään väkisin puudutuspiikkejä työnnetä :)
Meidän vauvamme vammautui niin vakavasti hoitovirheen seurauksena, että meidät valmistettiin jo hänen kuolemaansa. Hän selviytyi, mutta vakavasti vammautuneena. Pahinta tapahtumassa on, että tapahtumia ja asiapapereita salailtiin ja meille jopa valehdeltiin suoraan.
En suosittele Naistenklinikkaa kenellekään.
oli palloa, jakkaraa, kiikkustuolia ym. joita tosin en käyttänyt... mutta käsittääkseni naistenklinikalla on vain yksi synnytyshuone missä on amme, eli jos vesisynnytyksestä haaveilee niin sitä täytyy yrittää toivoa etukäteen.
ehkä naistenklinikka antaa monille kliinisen kuvan siksi, että se on rakennuksena vanha ja " rapistunut" -pitkät vanhat sairaalakäytävät, jotkut vessat aivan selväsi 60-luvulta -kuin aikamatka menneisyyteen... synnytyssaleja ei ole koristeltu kovinkaan kodinomaisesti, mutta tärkeintä minusta on että siellä silti viihtyi ja potilaista pidettiin hyvä huoli. esim. synnytyksen jälkeen kävin sen läpi vielä kahden eri kätilön kanssa, joista toinen oli mukana ollut kätilö ja toinen muu. jokainen merkintä synnytyskertomuksessa selitettiin, ja kerrottiin mitä silloin oli tapahtunut. myös imetyksen ohjaukseen tuntui riittävän aikaa.
joten kaiken puolin olin erittäin tyytyväinen ja uudestaan olen menossa sinne helmikuun lopussa!
ps. ainoa osasto missä ei ollut niin ystävällistä palvelua, oli osasto jossa jouduin odottelemaan ennen kuin pääsin synnytyssaliin. siellä tuntui hoitajilla olevan kiire !