Syökö lastesi kaverit teillä?

Millainen kyläilykulttuuri teidän alakouluikäisten lasten perheissä on, syökö lasten kaverit teillä tai teidän lapset kylässä? Meillä on sellainen linja että jos ruokaa on niin sitä tarjotaan, ja jos ei riitä (esim. eilisen jämät tai jotkut lukumääräpalat) niin sitten sanon että tänään meille ei voi jäädä syömään. Omille lapsille olen ohjeistanut että läheisempien kavereiden luona saa jäädä syömään _jos kutsutaan_ mutta ei saa tuppautua ja kotiin pitää ilmoittaa. Lasten kavereista osan perheissä taas on linjattu hyvin selkeästi että jokainen menee kotiinsa syömään, tääkin on tietysti selkeä eikä tule mitään kiitollisuudenvelka- tai loisimisajatuksia.

Ihanan helppoa varsinkin näin kesällä kun välillä tulee näitä päiviä että touhukkaat pojat on päivät enimmäkseen ulkona, mutta pistäytyvät esim. lounaalla meillä ja välipalalla kaverilla. Muutenkin käyvät kyllä kuulumisia kertomassa pitkin päivää ja leikkivät välillä sisälläkin. Mutta sitten jos jokainen menee kotiinsa syömään, niin noilla tuntuu aina pakka leviävän, kaveri ei vastaa ruokailun jälkeen enää puhelimeen ja jälkikäteen selviää että se on ollut puistossa odottamassa lasta mutta tästä on unohdettu sopia ääneen ja loppupäivän yhteiset leikit sitten jää 😅 Hyvin sujuvaa yhdessäoloa on kiva olla katkaisematta.

Arkena sitten syövät säännöllisemmin päivällisen kotona, ihan jo perhe-elämän rauhoittamiseksi. Mutta välipalaa usein siellä täällä.