Älkää hyvät ihmiset PAKOTTAKO lastanne syömään!

5-vuotias on koko ikänsä ollut kenkku aamuruokailija, illalla taas söisi vaikka ämpärillisen. Sama kai se missä järjestyksessä se menee, kunhan ruoka-ajoista suunnilleen pidetään kiinni ja ylimääräiset napostelut pois.



Toisaalta minussa on sen verran verenperintönä kokkia ja pitoemäntääkin, että laitan lähes poikkeuksetta ruuan esille mielenkiintoisella tavalla. On ihan eri asia tokaista lapselle välipalan aikaan että " keittiössä on banaaneja, kuori ja syö" kuin laittaa parista hedelmästä suht' pienellä vaivalla visuaalisesti hauska annos.



Minua ei aikoinaan koskaan onneksi ole kotona pakotettu syömään, mutta päiväkodissa ja koulussa kyllä, ja tuhoisin seurauksin.

pakottavat myös. Meidän poikaa ahdisti aina päiväkodin ruokahetket. Nyt on jo koulussa ja opettaja ihmettelee, kun poika syö pieniä annoksia. Ei uskalla ottaa paljon, kun lautanen pitää syödä tyhjäksi jos ei vaikka sit tykkääkään.

jouduttu syömään ruoka loppuun ennen kuin pöydästä on saanut nousta. Eikä meistä yksikään ole ylipainoinen!

Samoin oon tehnyt omien lapsieni kanssa.

Tää on taas sitä ettei lapsia saa pakottaa yhtään mihinkään ja niille pitää kärsivällisesti selostaa kaikki ja plaa plaa

Sitten näistä lapsista tulee hulikaaneja koska mitään rajoja ei ole koskaan opittu, eikä mitään sääntöjä ole tarvinnu noudattaa..

Ruokaa ei haaskata ja piste!

joka ei syö yhtikäs mitään jos ei tuputa/uhkaile. Sivusta olen tällaistakin seurannut. Lapsi ei tunnu tarvitsevan mitään muuta kuin juotavaa. Ei löydy MITÄÄN ruoka-ainetta, mistä pitäisi. EI ole allergioita eikä sairauksia. Terveen näköinen, hoikahko.

Vierailija:

Ruokaa ei haaskata ja piste!

Must on kamalaa katsoa kun tuttavaperheessä vanhemmat laittavat 2-vuotiaalle aikuisen syvän ruokalautasen täyteen keittoa ja sitä väkipakolla, kiroten, uhkailun ja kiristyksen kanssa syödään lautanen tyhjäksi.

Ruoan kanssa voi ns leikkiä. Esim perunasoseesta ja kasviksista tehdä pään, hiukset, silmät, nenän, korvat ja suun. Kirjoittaa ruoka-aineilla lautaselle lapsen nimen.



Ottaa lapsi mukaan kauppaan, antaa lapsen valkata mitä ruokaa hän haluis syödä.



Ottaa lapsi mukaan ruoanlaittoon auttamaan äitiä/isää. Meillä ainakin lapset innolla syövät sitä safkaa mihin ovat päässeen vaikuttamaan ja sitten pitää kaikille hehkuttaa miten teki mitäkin.

Ei ole tietääkseni pitkään aikaan lapsia Suomessa kuollut aliravitsemukseen ?



Välillä kulutus on suurempaa (kasvupyrähdys tulossa) välillä elää pelkällä pyhällä hengellä ;-)



Ei kannata tuputtaa ette ruokailut ala ahdistaa....

ja nykyään lapset onkin jo niin isoja että ottavat itse, mutta siis kaiken jonka ottaa niin pitää myös syödä. Toisaalta en mä myöskään sitä hyväksyis et otetaan neljäsosa perunaa ja tippa kastiketta ja se ois siinä. Kuitenkin siinä kävis niin, että oltais hetken päästä jääkaapilla hakemassa jotain syötävää.

Ja mitä tulee tohon leikkimiseen, niin aika outoo mun mielestä..

Oon sitä mieltä, että ruoka syödään hyviä tapoja noudattaen ja leikit leikitään muualla.

Eri asia on tietty ihan pienet lapset, jotka saa syömään paremmin kun lusikka on lentskari ym.

Tosta olen kyllä samaa mieltä, että lapsen kannattaa antaa auttaa ruoanteossa! On ne tosi ylpeitä kun on valmistanut sen " njam niin herkullisen" ruoan! ;)

hmm, olin muistaakseni 5

ja niiden taas eivät syö, joille lautetaan lautanen täyteen.



Meillä pyritään laittamaan lautaselle sopivasti=aika vähän vanhimmalle lapsista (kohta 6-v), koska on tosi huono syömään. Ei haluta ahdistaa lasta syömingeillä. No, joskus tuntuu, että kannattaisi laittaa enemmän, sillä juuri koskaan ei lautasta syödä tyhjäksi - oli ruokaa vaikka kuinka vähän.



Aamupala hänellä on kaakao ja neljäsosa-puolikas sämpylä/leipäviipale. Puuro saa lähes oksentamaan. Kulutus on varmasti kovaa, sillä hän ulkoilee paljon, mutta silti annokset ja syöminen kokonaisuudessaan ihan onnetonta.

Kauheaa toimintaa. Siis vaikka siitä ei mahdollisesti jäisi mitään sen hirveämpä traumoja niin miettikää nyt itse miltä tuntuu kun ruoka ei maistu ja joku pakottaisi syömään! Jestas mä itkin aina tarhassa kun oli pakko syödä kananmunaa. Istuin siellä yksin syömässä kun muut oli jo nukkumassa ja oksennusreaktioiden välissä yritin saada munanpalat alas. Kananmuna oli ainoa ruoka mistä en tykännyt (ja on melkeen edelleenkin) ja silti tädeille oli jotenkin kauhean tärkeää että sekin on syötävä.



Meillä on ihan hyvätapaisia lapsia, jotka eivät millään muotoa pompota vahempiaan VAIKKA ruokaa ei ole pakko syödä.

Nirsoilee ja kranttuilee. Mutta olen huomannut, että tuputtamisella ei pitkälle pötkitä, siitä tulee vaan kammo koko syömistouhuun.



Ja hyvin hän kasvaa ja kehittyy, menee omalla käyrällään. Ja hiljalleen vuosien myötä on alkanut enemmän ruoka maistua, ihan luonnollisesti, ilman pakottamista.



Ja miksi on pakko syödä lautanen tyhjäksi? Meillä syödään niin paljon, että nälkä lähtee ja loput jätetään jos ei jakseta syödä. Loput annetaan lemmikeille tai roskikseen. Ei se nälkämaan lapsia yhtään auta, vaikka me söisimmekin vatsamme kipeiksi.



ap

Tulkaa itse hoitamaan jos haluatte viisastella.

Lapsi ei syö kerta kaikkiaan mitään, juo vain, jos ei pakota. Kiukuttelu ja muu uhmaus on kovaa. Yleensä riittää jopa kun pakotetaan 5-10 lusikallista. Sitten saattaa itsekin lappaa loput hyvällä ruokahalulla suuhunsa. Mutta sitä ennen ei mitään, ei millään, 20-30 minsaa saattaa istua toisten syödessä ruokapöydässä.



Temput ja pelleilyt lelujen kanssa eivät kuulu enää 3v:n kanssa ruokapöytään, kun opetellaan ruokatapoja.



Ei allergioita, vain hoikka lapsi. Eikä pakoteta tietenkään fyysisesti. Ei leikkipuistossa olemisestakaan mitään tule, jos sinne syömään mennään aina vain, ja sitten pissattaa tietysti ruoan päälle. Muitakin lapsia on talossa, joten ruoka syödään ruoka-aikana eikä aleta hyppiä uhmaikäisen pillin mukaan.

Meidän vajaa 3-vuotias syö oikeaa ruokaa paaaljon. Siis on niin hyvä tyttö syömään, liiankin hyvä :) On pieni ja siro -toistaiseksi!

Korostan että meilläkään ei pakoteta äärimmäiseen asti. Jos ruoka oikeasti yököttää lasta silminnähden. Tai on ihan uutta, sitä ei tarvitse syödä. Maistaa pitää. Ja syödä se osa mikä on tuttua ja turvallista. Ja tietystikin ruoka-ajat on säännölliset. Koko lautasta ei myöskään tarvitse syödä koskaan loppuun asti, oli kuin vähän tahansa tai mitä tahansa, mutta se noin 5-10 lusikkaa on pakko tai sitten se makuannos. 3v:n kanssa pitää jo pyrkiä antamaan kyllä sopivan pieni annos ja sitten antaa lisää, jos lapsi haluaa, että opetellaan siis jo nälän sammuttamista ja sopivia ruokamääriä. Meillä myös saa lapsi jo valita kahdesta vaihtoehdosta esim. sen tiukkaa tekevän aamupalansa..



Alle 3v:n kanssa kyllä on eri, ei pitäisi pakottaa minustakaan liiemmin, mutta hieman kyllä. Eikä pakottaa varsinkaan syömään lautasta tyhjäksi.

Omassa tuttavapiirissäkin on niitä jotka itkun kanssa pakottaa lautasen tyhjäksi aina jo 2-vuotiaaltakin ja toinen yökkii sitten nurkan takana.