Kaipaan nuoruuden voimakkaita onnen tuntoja

Mulla mennyt toisinpäin. Nuorena että olin onnellinen, se tarvi jotain hienoa tapahtumaan. Että pärjäsin jossain tai sain kiitosta jossain, että ostin jotain uutta, että oli erityisen hyvät bileet tai matka tms. Nyt kun 50 jo lähestyy tunnen onnellisuutta oikeastaan aina kun ei ole erityistä syytä olla sitä tuntematta. Ja tosiaan nuo pienet arjen asiat on valtava nautinto.

Kaikki paras musiikkikin on säilynyt sieltä saakka, koska silloin musiikkiin reagoi suuremmalla tunteella ja niistä on jäänyt siksi vahvoja tunnemuistoja.

Kokeile kaikkea millä saat ketonien määrää ylös.

Paasto, keto jne.

Yleensä nuo korjaavat olotilaa.

Se tarvii vain sitä että palaat nykyhetkeen ja vähennät ajattelua. Ei tuollaisia asioita huomaakaan, jos aivoissa pulputtaa koko ajan sisäinen puhe. Kun asettuu vaan kokemaan hetken täydesti, kaikki näköaistimukset, hajut, maut, tuntemukset, nautinto löytyy.

Nuorena ei vielä tiennyt elämän raadollisuutta. Nyt on jo niin väsynyt, ettei edes onnellisuus oikein tunnu vaikka kuinka olisi syytä. Väsyttää vaan.

Minäkin kaipaan tuota. Vaikkapa kiivinmakuinen huulirasva tai uusi kynsilakka oli jotain uskomattoman hienoa, puhumattakaan retkestä Helsinkiin ja mäkkärin hampurilaisista. Nykyään voi ostaa ihan mitä tahansa eikä mikään tunnu miltään. Paitsi sitä body shopin kiivihuulirasvaa ei enää ole olemassa.

N40

Kävely on kuningas laji.

Mulla oli niin etten huomannut onnen hetkiä nuorena. Ehkä vasta joskus jälkeenpäin. Nyt iäkkäämpänä nappaan heti onnen tunteesta kiinni ja nautiskelen. Niitä tulee aika useinkin.

Miksi ei? Sinä olet muuttunut, mutta miten? Muutu takaisin.

Lapsuus ja nuoruus oli hyvin pitkälle tylsyyden tappamista. Nykyisin on muita murheita loputtomasti.

Tunsi ja koki enemmän kun oli ihan oikeassa maailmassa. Kuka haluaisi elää jossain Matrixissa kuolemattomana huomaten vesipisaroidenkin olevan symmetrisiä toistensa kopioita silloin kun sattuu edes kunnolla satamaan? Luonto, ja ihmiset olivat jotain kosketeltavaa. Nyt on otettu jo tavaksi ettei edes kätellä tai halata. Ei kiinnitetä huomiota mitä ympärillä tapahtuu vaan eletään vaan himojemme mukaan kuin koirat edes aidosti koskettamatta toista. Kosketatko omia esimerkiksi jalkojasi? Tuntuuko siltä, että tunnet ne jalat ihan oikeasti?

Sitten kun on noita kaikkia teletappi tapaisia naamaan hieromisia kaikuvine ajatuksineen ja illuminatia (kaiken näkevä silmä) muistuttavine aurinkoineen niin laittaahan se ajattelemaan. Leicester City Valioliigan mestari 2016: 5000 kerroin. Hetkeksi kun pysähtyy miettimään todennäköisyyttä. Sehän on mahdotonta. Trump valitaan presidentiksi? Bitcoin nousi johonkin naurattavaan arvoon mutta kuinka moni edes teki sillä edes rahaa? Tuntuuko rahaa katoavan aina johonkin? Sitten muistat (ainiin....kuin jossain sarjakuvan puhekuplassa) ostaneesi jotain, mutta kykenetkö erottamaan unta todellisuudesta?  Miten teet sen? Onko aistit surkastuneet? Ennen haistoit tarkemmin vaikka matkustaen välittömästi vaikka vuosikymmeniä taaksepäin muistoissasi? Mites elementit? Aurinko? Valo? Ohjaileeko media täysin? Kun ajattelet keskustellessa niin muisteletko lähinnä vaan niitä uutisia joita olet lukenut ja toistat lukemasi faktana? Luotatko tietoon vai ymmärrätkö kuinka korruptoitunutta se todella on? Joku tietoagenttitoimisto Reuters vaikka päättää mitä uutisoidaan ympäri maailmaa. Siis valta on niin suuri, että sillä muokataan todellisuutta aivan mieleisekseen. Kun me muistetaan tapahtumia sen perusteella että olemme sitä ennenkin muistelleet niin miten varmoja voidaan olla varmoja edes historiasta tai ettei sitä ole muokattu lukemattomia kertoja?

Hyvin pieni osa maailmasta omistaa suurimman osan mitä täällä on. Tietoisia ihmisiä itsestään ja maailmasta tehden ihan mitä haluavat. Samalla kun suurin osa ahneena vaan haaveilee rikastuvansa tai kuvittelee ensinnäkin oikeasti rikkaiden ihmisten olevan materian perään tai itsekkäitä ahneita kiiltokuvan näkeviä heikkoja ihmisraunioita. Illuusio mitä myyvät tietäen saastuttamalla ja mielikuvan luomalla enemmistön maailmasta mielet valheella. Siksi vaikka rikkaat jalkapalloilijat tuhlaavat kaiken bling bling kelloihin ja kymmeniin autoihin ymmärtämättä että siellä korkeuksissa ei palvota rahaa tai muutenkaan anneta egon ohjailla itseään, ajatuksiaan tai tekemisiään millään lailla.