Miehet kertokaa ihastumisen tunteista!!

Tämä on niin kummallista, en ole aikoihin ihastunut näin, ja olen jo ajatellut, että en pystykään. Teen asiantuntijatyötä ja elelen mukavasti sinkkuna, harrastan ja minulla on hyviä ystäviä - joskus toki kaivannut lähelle ihmistä, kumppania, mutta hyvin olen pärjännyt ilmankin. Yhden yön juttuja tai muita suhteita minulla ei ole ollut.

Mutta nyt olen rakastunut kuin teinityttö! Erääseen maailman ihanimpaan mieheen (tämä kuulostaa niin kliseiseltä, mutta hän on maailman ihanin, tietäisitte vain! :D) Luulen hänen olevan myös sinkku. Olen tosi hämmentynyt näistä tunteista, mutta samalla ihana ja elinvoimainen olo! Järki tässä toki on päässä eri tavalla kuin teininä, ja taustalla on vahvasti myös järkevät ajatukset ja miettii että voisiko tästä edes tulla mitään jne.

Tämä epätietoisuuden aika on samalla raastavaa mutta samalla kutkuttavaa. Mietin, miettiikö mies yhtä paljon minua kuin minä häntä (merkkejä kyllä on kiinnostuksesta hänenkin puoleltaan, ja vaikka olisinkin nyt ihastuneena jäävi niitä tulkitsemaan, niin on kyllä tosi selviä, pakko sanoa. Eli molemminpuolista jännitettä kyllä on).

Kertokaa miehet että mitä ajattelette ihastuneina! Itsellä yllättävästi tosi romanttiset ajatukset pääasiassa, vaikka olenkin yleensä "järki-ihminen". Kuuntelen rakkauslauluja ja toivon, että saisin olla hänen sylissään ja hän silittelisi minua.. Tai että kävisimme yhdessä retkellä luonnossa, kävelisimme polkuja pitkin, ihailisimme yhdessä maisemia ja pitäisimme toisiamme kädestä! Tai muuta tuon tyyppistä. Ai että, jos saisi kunnolla katsoa pitkään silmiin...

Minusta on hauska tuntea näin, en toistaiseksi edes halua yrittää järkevöityä, vaikka varmaan pidemmän päälle nämä tunteet alkavat painaa mieltä, jos tämä ei tästä koskaan etenekään.