Paha paniikkihäiriö. Mikään ei auta.
En tiedä enää mitä teen, läheiset eivät ymmärrä ja koen olevani vain taakka. Tilanne pahenee ja menee parempaan suuntaan kausittain, yleensä todella hyvän kauden jälkeen tulee paha pudotus.
Yleensähän paniikkihäiriö alkaa aikuisuudessä mutta minulla tämä on ollut olemassa ihan lapsuudesta asti; silloin ei vain tajuttu mistä kiikastaa ja minua pidettiin vain dramaattisena. Nukkuminen on vaikeaa kun heräilee jatkuvalla syötöllä kylmässä hiessä, aivan kauhun partaalla.
En jaksa.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko saanut kunnon lääkkeitä siihen? Mulle tuli teini-ikäisenä ja jatkui jonnekin lähemmäs 30-vuotiaaksi asti. Bentsojen avulla selvisin kuitenkin opinnoista ja muusta normaalista elämästä läpi, ja lopulta vaiva poistui itsekseen.
En ole saanut. Tai no, söin venlafaxiinia jonkin aikaa mutta sama ahdistus ja ajatusten pyöriminen oli mukana ilman tunteita. Paniikkikohtaukset jäi mutta niiden poissaolo jätti liikaa tilaa muille ajatuksille, varsinkaan kun en pääse terapiaan käsittelemään mistä kiikastaa. Sain myös hirveät näköhäiriöt lääkeen aloituksesta, yhtään hämärämmässä tilassa näkökenttääni tuli vaaleita väreitä. En voinut pyöräillä hämärässä tuon takia ja pystyn käymään kaupassa vain illalla, eli tuo haittasi paljon. Ap
Ei nuo masennuslääkkeet yleensä auta mitään paniikkihäiriöön. Beetasalpaajat auttaa osalla, bentsot sitten käytännössä kaikilla. Eli etsi vielä apua, kyllä sitä on saatavilla.
Kyllä minulla juuri masennuslääke on se, joka pitää paniikin kurissa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuolle pitää löytää ensin se perussyy, paniikkihäiriö juontaa jostain. Mene lääkäriin ja jos haluat lääkkeet niin pyydä. Mutta lääkkeet ei auta siihen mistä paniikki johtuu. Keskusteluavusta on tosi paljon hyötyä, pyydä myös sitä.
Itselläni on ollut myös aikoinaan paniikkikohtauksia, kamaliakin, mutta selvisin niistä oppimalla tietyt kuviot mitä tehdä ja miten toimia kun kohtaus uhkaa. Samaten kävin psykologilla keskustelemassa, selvisi paljon asioita ja työstin menneisyyttä, pikkuhiljaa elämä selkiintyi ja kohtaukset vähenivät ja lopulta katosivat. Toki elämäntilanne vaikuttaa paljon, onko sinulla stressiä, huolia paljon?
Tsemppiä ja kaikkea hyvää toivotan, usko pois että selviät vaikka se ei kädenkäänteessä käykään.
Paniikkihäiriö johtuu serotoniinin vajauksesta. Mitään erityistä syytä siihen tarvitse olla. Meidän suvussa se on ns sukuvika ja monella.
Ajatukset joihin uskot: "olen tulossa hulluksi", "en kestä tätä", "jotain kauheeta tapahtuu", "en selviä" jne. Älä usko ajatuksiasi! Elimistö on ylikierroksilla ja pelko vaan pahenee jos uskot katastrofiajatuksia.
Ja tee tekoja jotka lievittää stressiä: rentoutus, syvähengitys, kunnon yöuni, liikunta(ei turhan raju), kahvin jättäminen, terveellinen ruoka, makeisia mahdollisimman vähän, päiväkirjan kirjoittaminen, keskittyminen tähän hetkeen, maadoittaminen(aistihavainnot).....
Tässä muutama keino.
Ja lue vaikka tämä:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/8-tapaa-lievittaa-stressia-ja-ahdis…
Paniikkihäiriö on aivojen kemiallinen toimintahäiriö, siihen auttaa mm. sitalopraami.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuolle pitää löytää ensin se perussyy, paniikkihäiriö juontaa jostain. Mene lääkäriin ja jos haluat lääkkeet niin pyydä. Mutta lääkkeet ei auta siihen mistä paniikki johtuu. Keskusteluavusta on tosi paljon hyötyä, pyydä myös sitä.
Itselläni on ollut myös aikoinaan paniikkikohtauksia, kamaliakin, mutta selvisin niistä oppimalla tietyt kuviot mitä tehdä ja miten toimia kun kohtaus uhkaa. Samaten kävin psykologilla keskustelemassa, selvisi paljon asioita ja työstin menneisyyttä, pikkuhiljaa elämä selkiintyi ja kohtaukset vähenivät ja lopulta katosivat. Toki elämäntilanne vaikuttaa paljon, onko sinulla stressiä, huolia paljon?
Tsemppiä ja kaikkea hyvää toivotan, usko pois että selviät vaikka se ei kädenkäänteessä käykään.
Paniikkihäiriö johtuu serotoniinin vajauksesta. Mitään erityistä syytä siihen tarvitse olla. Meidän suvussa se on ns sukuvika ja monella.
Juuri näin, mitkään terapiat ei auta koska syy on fyysinen.
Meillä suvussa samaa, itselläni serotoniinin takaisinottajat lopetti kohtaukset, eli sitalopraami.
Kognitiivinen terapia on toiminut monella, lisäksi ehkä beetasalpaaja. Valitettavasti lääkärit ei nykyään uskalla määrätä bentsoja.
Oletko huomannut sellaista yhteyttä, että kun olet ajatellut negatiivisesti jostakin ihmisestä saat kohta paniikkioireita?
Kannattaisi kokeilla positiivista ajattelutapaa.
Someselailu lisää myös oireita.
Fyysinen tekeminen ja
hyvien asioiden ääneen puhuminen auttaa.
Tarkista ruokavalio,syö paljon hyvää tekeviä rasvoja.
Kun tunnetila on menossa paniikkia kohti, ala tekemään jotain mukavaa. Älä keskity pakokauhun kasvun tunteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Escitalopram actavis ja stressaavat asiat elämästä pois, lepoa paljon ja sain kokonaan pois aivan kaikki paniikkikohtaukset. Voikia sinulle!
Ei kaikilla ole mahdollisuutta elää täysin stressitöntä elämää. Omat ja läheisten sairaudet ym. huolet, ei niitä niin vaan poista mielestään.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kivaa saada selville jos tällä oikeasti on juurisyy, mutta tämä on tosiaan ollut mukana jossain muodossa jo ihan lapsesta asti. Siis ihan pienestä. Ahdistuin herkästi ja vedin pienimmästäkin asiasta ihan ylikierroksille. Eli samaa kuin nykyään. Alkoholia en juo, siitä tulee vaan niitä paniikkikohtauksia ja pahaa oloa. Kahvia kylläkin, useimmiten kofeiinitonta.
Onko monikin saanut ns. elämän takaisin beetasalpaajien tai bentsojen avulla? Pelkään itse sivuvaikutuksia, tuntuu että aivoni ovat jo luonnostaan niin tuhannen solmussa että en haluaisi sekoittaa niitä enää yhtään enempää. Ap
Tässä yksi bentsojen avulla elämän saanut. Otan puolikkaan, kun kohtaus hiipii päälle. Sivuvaikutuksista sanoisin sen, että ne on lieviä, mutta kun se paniikkikohtaus on kaikkea muuta kuin lievä, valinta on helppo.
Kohtauksen aikana aivot tuntuvat toimivan vain yhdellä tavalla ja se ei ole selkeä ajattelu. Jos kykenisi ajattelemaan, tietäisi että mitään hätää ei ole, mutta kun hälytyskellot soi päässä täysillä, siellä ei ole tilaa käsitellä asiaa. Siitä haluaa irti mahdollisimman nopeasti ja lääke auttaa siihen. Voi sanoa, että se avaa solmuja, joita ei voi ilman apua käsitellä ja minulla se apu on puolikas pilleri.
Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia ja kun tähän kokeiltiin mielialalääkkeitä, ne pehmensivät pään tilaan, jossa en pystynyt tekemään työtäni, joka vaatii selkeää ja nopeaa ajattelukykyä (IT-ala). En voi, enkä halua olla tilassa, jossa olen tavallaan elossa, lääkkeellä vaimennettuna ja tunteettomana epäihmisenä.
Jos johtuu serotoniinin vajauksesta niin ravintolisä L-theaniini auttaa. Niitä saa apteekeista sekä verkkokaupoista.
Sehän se oiskin jos kaikille määrättäisi pitkä bentsokuuri heti kun vaiva alkaa niin tila ei pääsisi kroonistumaan, omalla kohdalla ei hyvältä näytä, 20 vuotta sairastamista tuli just täyteen. Eläkkeelle ei pääse vaikka on työkyvytön.