Hallitsetko elämääsi?

Tiätysti hallitten! Unelma on saavutettu jo! 😎

Joskus hallitsen elämää hienosti ja joskus se alkaa hallita minua. Kun sairastuin nelisen vuotta sitten tapaturmassa niin hallinnan menettäminen oli järkyttävää.

Se että elämä ei ole ihan hallittavissa, se täytynee ymmärtää niin järkytys hallinnan menettämisestä vaikka tilapäisestikin, ei vie totaalisesti "jalkoja alta".

Tottakai hallitsen ja tämä oli sarkasmia :D

Menetin kerran minusta riippumattomista syistä otteeni koko elämääni, koska kaikki langat vietiin käsistäni yllättäen. Siitä lähtien olen vain ollut ajelehtija, haahuilija, joka kulkee vailla päämäärää koittaen vain selviytyä arjesta tässä hullussa maailmassa. En ole onnellinen enkä tiedä mitä haluan elämältäni saati uskallanko enää luottaa minkään hyvän olevan pysyvää.

Kulkekaa kohti päämääriänne, älkää jääkö haahuilijoiksi, sillä jonain päivänä elämä on ohi.

Nyt joo, kun otin lopputilin.

En hallitse yhtään. Olen aina ollut toisten sekä sattuman armoilla täysin. Asiat vain tapahtuvat. Toivoisin, että joskus voisi tapahtua myös hyviä asioita ja voisin parantua yhdestä sairaudesta, jonka kanssa en oikein jaksaisi elää. Usein tuntuu, ettei tämä ole tottakaan, etten oikeasti ole edes olemassa ainakaan fyysisesti. Tuntuu jotenkin irralliselta?

Olin siinä uskossa että hallitsen elämääni. Nykyään en usko enää niin. Tällä tarkoitan sitä että pystyn toki vaikuttamaan elämääni ja ohjailemaan sitä haluamaani suuntaan, mutta kykyni vaikuttaa lopputuloksiin rajoituu ainoastaan omaan tekemiseeni. Mitä sitten lopulta tapahtuu, niin se voi olla ihan jotain muuta kuin ajattelin / toivoin.

Ainoa asia mitä voin hallita on se miten reagoin tapahtuviin asioihin.

Joten en enää yritä pakottaa asioita, teen mitä pystyn niiden eteen ja katson mitä tapahtuu.

Minä olen seonnut, sanoivat tutut. Otin loparit työpaikasta viime syksynä, vietin talven kanarialla tehden kaikenlaista hanttihommaa, sitä ei koronasta johtuen paljoa ollut. Tulin maaliskuussa Suomeen ja vuokrasin pienen vanhan maatilan, täällä asun teltassa, kun talo on liian mätä ja viljelen kaikenlaista. Onneksi sauna on ok ja järvessä voi uida. Tässä suunnittelen juuri että olisiko ensi talvi thaimaassa tai australiassa...

En hallitse. Teen itse parhaani, mutta lopulta kaikki on Korkeemmas Kärees.

Ymmärrän "hallita elämäänsä"-ilmauksen eri tavoin kuin mitä ap:n kysymyksistä voisi päätellä.

Siten kuin minä sen ymmärrän, niin en hallitse elämääni, vaan kaikki on lopulta Jumalan käsissä.

Mutta ap:n esittämiin kysymyksiin... En ole ajelehtija, vaan toimin aika paljon tarkoituksenmukaisesti ja tietoisesti.

Olen suht itsenäinen valinnoissani, elämänvalintani eivät ole olleet enemmistön kanssa samanlaiset.

Käytän luovuuttani, mutta en yhtä paljon kuin nuorempana (lapsena ja vielä kolmekymppisenä). Aiemmin esim. kirjoitin novelleja. Nyt ei ole vuosiin tullut riittävän voimakasta innostusta siihen.

En ole haaveiden toteuttaja -tyyppiä. Pidän mieluummin haaveet haaveina. Tavoitteita sen sijaan välillä asetan ja toteutan itselleni tärkeissä asioissa.

Miksi taistella ja tavoitella asioita, kun aina joku lyö kapulaa rattaisiin ja kaikki menee päin mäntyä? Olemme syntyneet ilman mitään, eikä mitään saa täältä mukaan. Kannattaako rehkiä, ollaan vaan ja nautitaan elämän lahjasta, tehdään mitä sillä hetkellä huvittaa, turha huomista on suunnitella ja stressata, ei se kuitenkaan toteudu.

Elämä on lahja. Elämän tarkoitus on selviytyä ja lisääntyä, kuten kaikilla eläin- ja kasvikunnassa. Siis lisääntykää ja taistelkaa elämän puolesta. Suunnitelkaa, juonikaa  ja käännyttäkää, näinhän lähetyssaarnaajat tekivät aikanaan. Ihminen on ahne ja himojensa vanki. Nauttikaa elämästä, kasvattakaa lapset ja vahvistakaa heidän selviämismahdollisuuksia.