Vaikuttaako ADD/ADHD -diagnosi koulunkäyntiin?
Meidän poika on viimein pääsemässä tutkimuksiin, joihin koulupsykologi ohjasi. Sinällään koulu sujuu hyvin, itse opiskelu on helppoa ja poika saa kokeista 8-10.
Se mikä meillä tuottaa haasteita, on tarkkaavaisuuden säätely, keskittyminen herpaantuu helposti, jos luokassa/ympärillä tapahtuu jotain kiinnostavaa. Ajautuu herkästi nahinoihin/kahakoihin. Välillä unohtelee tavaroita, vaikka tässä on kehittynyt valtavasti.
Poika on menossa viidennelle ja viime vuosi meni suht kivuttomasti, jos vertaa varsinkin kahteen ensimmäiseen kouluvuoteen, jolloin tukea/apua olisi oikeasti tarvittu. Onko mahdollisesta diagnosista enää tässä vaiheessa mitään hyötyä koulun suhteen?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Hoitoon liittyen saa ainakin toimintamalleja tuohon oman toiminnanohjaukseen, jotka hyötyy läpi koko elämänsä. Ellei nyt tarvitse lääkitystä, hän voi sitä diagnoosilla hakea, jos muutoin kiinnostusta ja kykyä jatko-opiskeluihin hänellä kuitenkin on. Diagnoosi ei automaattisesti tarkoita, etteikö hän kykenisi suurimpaan osaan opinnoista tai ammateista siinä, missä neuronormatiivikin.
En ehkä kuitenkin kirurgiaa ekana suunnittelisi :D
Kiitos viestistä. En usko, että meillä on lääkitykselle tarvetta. Meillä voi olla, että diagnosiksi tulee ADD, koska meillä ei juurikaan ole ylivilkkautta. Vilkkautta kyllä, mutta sellaista normaalia poikaenergiaa. Itse opiskelu on ainakin toistaiseksi sujunut suht kivuttomasti, toki kun huono päivä sattuu, niin silloin myös opiskelu on kuin tervan juontia.
Ap
Mun poika ei ole tarvinnut lääkitystä aiemmin, mutta nyt lukiossa alkanut näyttää siltä, että se on hankittava. Lukemiseen ja tehtävien tekoon ei vaan riitä kärsivällisyys eikä keskittyminen. Peruskoulussa hyvät numerot aina, nyt osa tippunut, koska työmäärä huomattavasti suurempi eikä sen tarvinnut peruskoulussa tottua vaivannäköön, kun loistavan muistin ansiosta sai hyviä numeroita niin helposti.
Vierailija kirjoitti:
Mun poika ei ole tarvinnut lääkitystä aiemmin, mutta nyt lukiossa alkanut näyttää siltä, että se on hankittava. Lukemiseen ja tehtävien tekoon ei vaan riitä kärsivällisyys eikä keskittyminen. Peruskoulussa hyvät numerot aina, nyt osa tippunut, koska työmäärä huomattavasti suurempi eikä sen tarvinnut peruskoulussa tottua vaivannäköön, kun loistavan muistin ansiosta sai hyviä numeroita niin helposti.
Kiitos tiedosta! Hyvä tiedostaa tämä jo nyt, vaikka meillä lukioon vielä onkin aikaa! Meillä pojalla on myös ilmiömäinen muisti ja uskon, että myös siitä syystä koulu on vielä helppoa ja saa hyviä numeroita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun poika ei ole tarvinnut lääkitystä aiemmin, mutta nyt lukiossa alkanut näyttää siltä, että se on hankittava. Lukemiseen ja tehtävien tekoon ei vaan riitä kärsivällisyys eikä keskittyminen. Peruskoulussa hyvät numerot aina, nyt osa tippunut, koska työmäärä huomattavasti suurempi eikä sen tarvinnut peruskoulussa tottua vaivannäköön, kun loistavan muistin ansiosta sai hyviä numeroita niin helposti.
Meille kävi ihan samoin.
- ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika ei ole tarvinnut lääkitystä aiemmin, mutta nyt lukiossa alkanut näyttää siltä, että se on hankittava. Lukemiseen ja tehtävien tekoon ei vaan riitä kärsivällisyys eikä keskittyminen. Peruskoulussa hyvät numerot aina, nyt osa tippunut, koska työmäärä huomattavasti suurempi eikä sen tarvinnut peruskoulussa tottua vaivannäköön, kun loistavan muistin ansiosta sai hyviä numeroita niin helposti.
Meille kävi ihan samoin.
- ohis
Hyvä, kuulla näistä!
Ap
Kannattaa se diagnoosi aina hakea, auttaa lasta ymmärtämään itseään ja tuntemuksiaan. Koulussa sinänsä ei mikään muutu, erityislapset integroidaan normiluokkaan. Meidänkin on 50 lapsen yhteisluokassa- aivan katastrofi mutta minkäs teet. Kaikessa säästetään. Yläasteen otan kotikouluun ja opetan itse.
T. Yläkoulun erkkaope
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa se diagnoosi aina hakea, auttaa lasta ymmärtämään itseään ja tuntemuksiaan. Koulussa sinänsä ei mikään muutu, erityislapset integroidaan normiluokkaan. Meidänkin on 50 lapsen yhteisluokassa- aivan katastrofi mutta minkäs teet. Kaikessa säästetään. Yläasteen otan kotikouluun ja opetan itse.
T. Yläkoulun erkkaope
Huh, siinä on menoa ja meininkiä 50 lapsen luokassa. Meillä onneksi vain vähän reilun 20 lapsen luokka. Meillä pojalla luokassa tehty jo pieniä tukitoimia aiemmin, mm. istumapaikan suhteen.
Ap
Det inverkar en hel del. Barnet kan lätt få fulla poäng då det koncentrerar sig. Ofta är koncentrationen så djup att den nästan är maniskt. Det kommer med ett pris, precis som allt annat här på jorden. Det gäller att kräva och ge, då barnet har hela livet framför sig.
Efter skolan är det ingen som förstår då alla tävlar sinsemellan om de bästa arbetsplatserna och arbetsgivarna om den bästa arbetarna.
Kämpa på, det blir nog bra.
Kyllä se usein valitettavasti vaikuttaa ja paljon. Toki lapsellasi voi adhd olla, mutta pelkästään tämän kertomasi perusteella ei ainakaan vaikealta muodolta vaikuta.
Hoitoon liittyen saa ainakin toimintamalleja tuohon oman toiminnanohjaukseen, jotka hyötyy läpi koko elämänsä. Ellei nyt tarvitse lääkitystä, hän voi sitä diagnoosilla hakea, jos muutoin kiinnostusta ja kykyä jatko-opiskeluihin hänellä kuitenkin on. Diagnoosi ei automaattisesti tarkoita, etteikö hän kykenisi suurimpaan osaan opinnoista tai ammateista siinä, missä neuronormatiivikin.
En ehkä kuitenkin kirurgiaa ekana suunnittelisi :D