Äiti pyytää kokoajan kylään
Äitini asuu vajaan 200 km päässä. Käyn hänen luonaan n. kerran 2 kuukaudessa. Juttelen äitini kanssa lähes päivittäin. Kävin äitini luona viimeksi pari viikkoa sitten.
Ongelma on se, että jokaisen puhelun aikana äiti kysyy, milloin tulen käymään. Viime vierailun jälkeen pari puhelua oli ettei tätä kysytty, mutta nyt taas jokaisessa puhelussa tätä kysytään. Minua ärsyttää suunnattomasti, kun jokaisessa puhelussa kysytään tästä asiasta. Miten voisin kauniisti sanoa, että minua ärsyttää tämä kysymys jokaisessa puhelussa?
Kommentit (8)
Tämä on vaikea tilanne. Minulla vähän samanlainen. Näillä bensanhinnoillla ei innosta kovin usein käydä.
Niin minunkin äitini kysyy vaikka asun 700km päässä, mutta enpä ole osannut siitä ärsyyntyä. Eikö se ole ihan kiva jos joku tässä maailmassa välittää niin paljon että kaipaa ja haluaisi nähdä? En ole myöskään nähnyt mitään ongelmaa sanoa että en nyt pariin kuukauteen pääse käymään.
Kerro mulle, että olet suomalainen kertomatta mulle, että olet suomalainen.
Onko kokoaja sinulle vieras? Mitä hän kokoaa? Millaisissa tilanteissa äitisi pyytää kokoajan kylään? Käyttäytyykö kokoaja jotenkin häiritsevästi, vai mikä hänessä sinua häiritsee?
Minäkin juttelen Skypessä harva se päivä mutta kumma kun se ei riitä vaan vielä pitäisi kyläillä ja aina valitetaan ettei täällä käy kukaan. Vanhat ihmiset ovat tottuneet kyläilemiseen niin että ei riitä älylaitteilla yhteyden otto. Minä opetin käyttämään Skypeä ja vein vanhan läppärini jota käyn päivittämässä jotta se pelittää.
Minulla on sellainen ent. työtoveri ja ystävä, jolla ei ole eläkkeellä ollenkaan omaa elämää. Hänellä yksi tytär ja yksi lapsenlapsi. Vain silloin, kun tytär ja lapsenlapsi käyvät hänellä kylässä, on elämää. Muutoin hän saattaa katsella netflixiä 15 tuntia päivässä ollessaan yksin kaksiossaan. Ei mitään mielenkiintoja, harrastuksia tai ystäviä.
No sano, että käyn siellä kahden kuukauden välein, joten jos viime vierailusta on kaksi viikkoa, tulen kuuden viikon päästä.
Suomalaisvanhemmista 38 % pelkää etukäteen kärsivänsä tyhjän pesän syndroomasta sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa. Todellisuudessa niistä vanhemmista, joiden pesä on jo tyhjentynyt, vain 25 % kertoo kokeneensa tyhjän pesän syndroomaa eli surua, yksinäisyyttä, nostalgiaa tai epävarmuutta tulevasta.