Kannattaisiko vaan luovuttaa ja erota
Mies pitää mykkäkouluja, raivoaa pienistäkin asioista ja stalkkaa postiani ja tietokonettani. Tarkkailee ja haukkuu mitä kirjoja luen. Kaikki mikä ei mene hänen mielnsä mukaan on sosialistista sontaa. Käyn liikaa ulkona ystäviäni tapaamassa (ehkä 2x/kk) tai sukulaissani (4x/v) ja jos olen kotona, minulla ei kuulema ole mitään elämää. Onko tämä normaalia 50-v täyttäneen miehen oireilua vai persoonallisuushäiriö? Etelään pitäisi muutaa mutta mitään ei ole asialle tehnyt ja mikään mitä ehdotan ei kelpaa. Nämä raivokohtaukset jotka päätyvät viikon tai viikkojen mykkäkouluun ovat vieneet minulta elämänilon ja huomaan kadottaneeni itseni, en halua muuttua samanlaiseksi kyyniseksi maailmanvihaajaksi.
Kommentit (4)
Minulla hyvin samankaltainen tilanne, mutta hieman nuoremman miehen kanssa. Jatkuvaa ilkeilyä, arvostelemista, haukkumista, ei enää läheisyyttä, ei seksiä, mykkäkouluja jne.
En tunnista enää miestäni. Alussa hän oli täysin erilainen.
Minusta se, että alistut nykyiseen tilanteeseesi on luovuttamista. Älä siis luovuta! Minä lähtisin perinteiseen "haen maitoa kaupasta"-tyyliin tuosta (jos ei muksuja).
Sanot vaan kiitos ja näkemiin. Ja alat elää oikeeta elämää.
Todennäköisesti olet jo yrittänyt. Luehan viimeinen lauseesi. Kyse ei ole luovuttamisesta, vaan oman elämäsi säästämisestä, sinun persoonastasi, sitä mitä vielä olet. Hälytyskellot ovat alkaneet kilkattaa. Hyvä!