Onnistuuko yhteiselo, jos molemmilla on eri ruokavalio

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu, jos kokkaaminen jää aina vain toisen hommaksi ja toinen vaatii silti itselleen sopivia ruokia.

Siinähän vaatisi. Meillä aikuiset vastaava itse omista ruuistaan, jos perheen yhteinen ruoka ei kelpaa. Toki kokkausvuorossa oleva osaa myös kokata kahta eri versiota samasta ruuasta erityisruokavaliot huomioiden. 

Vierailija kirjoitti:

Varmasti onnistuu.Kunpikin tekee tai ostaa omat safkansa ja maksaa niistä itse.Jääkaapin hyllyt vain nimeätte.Ettei toinen pölli toisen ruokia.

Miksi ne pöllisi toisen ruokia, jos on eri ruokavalio?  Eikö olisi parempi tehdä yhteiset ruoat, jos on tarvetta pölliä toisen ruokia tai muutenkin aika alhaista syödä omat ruoat ja vielä päälle toisen ruoat, joten eiköhän ero oli tuossa paikallaan. 

Tämä on tapauskohtainen juttu, ja riippuu tosi paljon henkilöistä ja ruokavaliosta.

Veikkaisin, että kaikista hankalin kombo on keliaakikko ja hajamielinen kumppani - kun sillä paahtoleipään koskeneella veitsellä ei ihan oikeasti saisi lääppiä sen gluteenitonta syövän margariinia. Eikä tomaattiakaan saisi pilkkoa alustalla, jossa se peruspaahtoleipä just oli.

Toinen tiukka setti on pähkinäallergiat ja sen tyyppiset, jos reaktiona anafylaktinen shokki. Eli pähkinää voi olla jossain keksimassoissa jne. tai myslissä, josta reippaasti pölläytettäessä toisella voi olla tiukka paikka. 

Mutta pääosin varmaan sujuu ihan ok.

Meillä asuu samassa taloudessa nyt jo 15. vuotta sekasyöjä (avopuolisoni) ja vege (minä).

Ei ongelmaa. Molemmat kokataan pääosin omat ruokamme, välillä hyödynnetään synergiaa ruuanlaitossa siinä määrin, kuin se on mahdollista. Lähinnä ongelmaa muodostui siitä, että minä en pysty maustamaan avokin ruokia, mutta voin esim. paistaa lihat valmiiksi, maustakoon sitten loppuvaiheessa oman maun mukaiseksi.

Olen kasvanut perheessä, jossa yhdellä oli maidoton (äitini) , yhdellä gluteeniton (veljeni), yhdellä vege (minä) ja yksi vanhan liiton "ruokaan ei muita mausteita kun suolaa ja pippuria ja ateria ilman perunaa ei ole ateria" (isäni) ruokavalio. Hyvin se sujui niinkin.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun ei tuputa omaansa toiselle tai ei närkästy toisen valinnoista, onnistuu.

Näin se meillä toimi ja ihan hyvin toimikin, kun asuin yhdessä kasvissyöjän kanssa. Itse olen sekasyöjä. Asiaa tietysti helpotti se, että syön ihan mielelläni kasviksiakin, eli aika usein riitti yksi keittokattila. Työpaikkaruokalassa söin sitten liha- ja kalapainotteisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu, jos kokkaaminen jää aina vain toisen hommaksi ja toinen vaatii silti itselleen sopivia ruokia.

No tuo ei onnistu vaikka olisi ne yhteiset ruoat, jos toinen vaatii toisen vain kokkaamaan. 

Mulla on keliakia ja mieheni noudattaa vhh-ruokavaliota. Tällä kombolla toimii tosi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu, jos kokkaaminen jää aina vain toisen hommaksi ja toinen vaatii silti itselleen sopivia ruokia.

Eikä onnistu, jos toinen polttaa yhteisen talon. Eikä onnistu, jos toinen lyö toista haravalla naamaan.

En kyllä keksi, miksi kukaan tekisi mitään noista asioista.