Muita vauraita, jotka elävät vaatimattomasti?

Omassa lapsuudessa oli kaikkea ja ihailtiin kaikki maallista mammonaa. Mutta myös kovaa työntekemistä arvostettiin. Niska limassa töitä ja sitten kaupoille..

Nyt itse aikuisena asun asossa, liikun pyörällä, ostan aleista kaikkea tai käytettynä. Ahdistaa ajatuskin, että menisin ja ostaisin uutena lapsille esim kaikkia urheiluvälineitä.

Nuorempana ostelin mitä milloinkin, kaikki piti olla viimisen päälle ja merkkivaatetta. En enää tunnista itseäni niistä vuosista.

Nykyään päälle nelikymppisenä käyn Prismassa, ostan sieltä jopa vaatteet itselleni ja liikun vain vapaa-ajan vaatteissa.

Olen säästänyt sievoisen summan männä vuosina ja rahaa on aika mukavasti. Voisin varmasti tehdä yhtä jos toista, ostaa hienon asunnon tai auton mutta en halua. En koe tarvetta siihen enää millään tavalla. Lapset välillä haluaa tietysti sitä ja tätä ja hiljaa mielessäni vähän jopa naureskelen kun selitän, että nyt on kyllä vähän tiukka tilanne ja koko ajan ei voi ostella eikä tehdä maksullisia asioita. Ajatella, kun tietäisivätkin mikä on todellisuus.

Ekaa kertaa elämässäni on aikakausi käsillä kun olen todella onnellinen ja tyytyväinen kaikkeen mitä on. Olen löytänyt sisäisen rauhan, ei ole enää mitään että pitäis sitä ja tätä ja voi kun olisi rahaa siihen ja siihen. Pyörän selkään hyppääminen ja potan iskeminen päähän ja menoks. Tuntuu, että elämä on parasta keski-ikäisenä. Tästä jos vaan terveys säilyy niin parempaa on vain luvassa.

Terveisiä kaikille parikymppisille, jotka vielä etsivät itseään. Vanhemmiten paranee ja pienistä asioista oikeasti osaa nauttia.