Surettaa, tuntuu etten koskaan tule löytämään itselleni miestä.

taidat etsiä vääristä paikoista.

lakkaa etsimästä, niin kyllä se sieltä tulee. Ja yleensä sieltä, mistä vähiten osasit odottaa.



Laiha lohtu varmaan juu, mutta on pitänyt paikkaansa sekä omalla kohdallani että niiiiiin monen tutun kohdalla.



Häntä pystyyn ja tsemppiä! :)

ole edes etsinyt. Muutamat treffit netistä sopinut mutta totesin sen mulle niin epäsopivaksi tavaksi tavata ketään. Muuten olen mielestäni liikkuvainen ihminen että kyllä ihmisiin törmään, ei se siitä pitäisi olla kiinni...



ap

joten lakkasin etsimästä. Sitten löysinkin rakkauden - joka sattuu olemaan nainen! Ja luulin olevani umpihetero...

sitä koskaan tiedä vaikka rakastuisi naiseen. ;)

Mutta kyllä miehissä on sitä jotakin...

masentaa vain joskus tää yksin oleminen vaikka useimmiten osaan siitäkin nauttia. Taitaa johtua kuukautisista tää kurja olo.



ap

(harrastukset, elämäntapa jne.) ja sitten lähdin sellaiseen paikkaan missä sellaisia liikkuu. Jos olisin vaan odotellut jotain tapahtuvaksi, tuskin olisi mitään tapahtunut. Piti olla itse aloitteellinen. No, tämä ei tarkoita että metodi toimii laajemmin, minulle se kuitenkin näytti sopivan. Onnea matkaan sinullekin, sitä ei koskaan voi tietää mitä seuraavana päivänä tapahtuu.

ap

Sinähän olet vielä tosi nuori, joten paljon ehtii vielä tapahtua. Minäkin tapasin vasta tuossa iässä kivan miehen ja nyt on jo kiva lapsikin perheessä, mitä en olisi voinut iässäsi kuuna päivänä uskoa.

Niin mäkin tein :-) Etsin ja etsin mutten löytänyt, sitten eräänä sunnuntaipäivänä päätin että nyt loppui etsiminen ja nautin sinkkuna olemisesta täysillä ja panostan opiskeluun. Kuinkas kävikään, tiistaina tapasin elämäni miehen, täysin yllättäen ja odottamatta :-) Yhteistä eloa takana 7 vuotta ja ollaan naimisissa ja lapsikin on :-)



Usko siihen että tapaat sen elämäsi miehen, mutta lakkaa etsimästä häntä. Hän tulee kyllä kohdallesi kun sitä vähiten odotat :-)