Kävin tänään sen kodin pihalla jossa
Asuin ollessani 5-8v ja jonka pihavarastoon menin äidin ja pikkuveljen kanssa karkuun eräänäkin pakkasyönä, kun isä oli juovuksissa ja riehui.
Se oli kylmä yö.
Kävin myös sen kodin pihalla, autiona näköjään kys rivitalokämppä, johon minut vietiin synnäriltä ja asuin siinä ollessani 0-5v, vauvakansiossani kuva jossa istun olkkarin samettisohvalla umpijuovuksissa olevan pitkähiuksisen isäni sylissä, oksettaa hänen viinasta harottavat silmänsä kuvassa ja korkea 4-5dl lasi joka puolillaan alkoholia.
Tuli hieman omituinen olotila noissa paikoissa, tuossa ensin mainitussa asuu näköjään joku lapsiperhe, pihalla oli leluja ja ikkunasta napitti alle kouluikäisiä kersoja 2kpl+alle 1v.
Olisin varmaan saanut ahdistus kohtauksen, jos olisin sisälle asuntoon päässyt, siinä eteisessä takaraivonikin aukesi ja verta valui hirveästi, kun menin riehuvan isän eteen hänen äitiä käsitellessään.
Terveisiä Outokummusta.
Kommentit (2)
Mä olen tehnyt saman. Olen kaltoinkohdeltu lapsi myös, en alkkiksen, mutta erittäin julman ja väkivaltaisen narsistin lapsi.
Kiersin kaikki vanhat lapsuudenkotini läpi, jokaisen niistä (niissä toki asui jo uudet ihmiset eli sisälle en päässyt).
Mun mielestä oli puhdistavaa! Toki muistin kaikki kauheudet, väkivallan, pelon ja hädän, mutta samalla jotenkin ulkopuolisen katseella osaain katsoa suurella myötätunnolla sitä arkaa kilttiä lasta - joka kaikin tavoin yritti miellyttää vanhempaansa, mutta sai silti koko ajan syyttä suotta turpaansa.
Mulle tuo kotikierros teki hyvää. Suosittelen muillekin joilla vaikea lapsuus.
Kuulostaa aika tunnemyrskyisältä..