Pitäiskö jäädä sairaslomalle?

Lääkärit oli jo toukokuussa sitä mieltä, että mun pitäisi jäädä sairaslomalle. Oikea syy uupumus, mutta toki ne olisivat kirjoittaneet jonkun sellaisen dg:n jolla sairasloman saa palkallisena. En huolinut lomaa, koska a)kukaan ei tekisi töitäni loman aikana vaan sen loputtua odottaisi entistä pahempi tilanne ja b) olen määräaikaisessa työssä ja odotan vakinaistamista ja c)ajattelin että sinnittelen jotenkin kesälomaan asti.

Kesäloma alkaa nyt olla lopuillaan eikä se ole auttanut tilanteeseen. Päivastoin. Loman alussa lapset sähläsivät ja aiheuttivat taloudellisen katastrofin (en avaa enempää, mutta useiden kymppitonnien vahingot, joita mikään vakuutus ei korvaa, vaikka vakuutusmaksujakin on maksettu monta tonnia vuodessa). Kaikki tuntuu turhalta. Olen perheen ainoa työssä käyvä ja minun odotetaan elättävän lapset ja puolison ja maksavat vahingot. Mulle itselleni ei jää tarpeeksi rahaa edes pikkuhousujen ostamiseen. Ajatuskin töistä v/ituttaa. Aikanaan kuvittelin, että työni oli hyödyllistä ja tarpeellista yhteiskunnalle ja ihmiskunnalle, mutta nyt merkitys on kadonnut. Se olisi edelleen tarpeen, mutta kukaan ei välitä siitä, enkä pysty näissä oloissa tekemään sitä kunnolla. Enkä todellakaan jaksaisi mennä sinne sietämään alaisten märinää merkityksettömistä ja turhista pikkuasioista ja johdon tuolileikkejä 50-vuotta sitten vanhentuneiden liikkeenjohdon sloganeiden kanssa. Oksettaa jo pelkkä ajatus. Välillä tuntuu siltä, että haluaisin jäädä sänkyyn loppuelämäkseni - ja sama se, vaikka lyhenisi ruoan ja juoman puutteessa.

Että pitäiskö se sairasloma sittenkin pitää? Auttako se edes mihinkään? Vai pahentaako vaan? Tilanne työpaikalla ei siitä oikeasti muutu, eikä muutu tilanne kotonakaan. Töissä taatusti löytyy joku joka ainakin kuvittelee hoitavansa minun työni paremmin kuin minä. Kotona tilanne on vähän toinen: jos minä tästä menetän työpaikkani niin tätä joukkoa ei elätä enää kukaan.