Lue keskustelun säännöt.
Tukehdun positiivisuuspakkoon
15.07.2022 |
Olen perusluonteeltani iloinen ja hyväntuulinen ihminen, mutta niin kuin kaikilla, minullakin on huonoja päiviä. Tuntuu kuitenkin, että minun huonot päiväni ovat lähi-ihmisille ongelma ja he syyllistävät minua niistä. Etenkin puolisoni odottaa minun olevan aina "energisoiva" ilopilleri, ja jos jonain päivänä olen vaisumpi tulee siitä heti sanomista. Esim. tänään, kun tulin töistä kotiin väsyneenä. Tervehdin lapsia, pussasin puolisona, olin mielestäni ns. normaalin ystävällinen. Mies kuitenkin tuntosarvet ojossa kaikuluotasi minua ja oli selkeästi tyytymätön siihen millainen olin. Kun kerroin kaipaavani hetken omaa huiliaikaa, mies tokaisi, että "mene vain ja tule ihanampana takaisin".
Että mä kiehun. On niin riittämätön olo. Eikö riitä, että olen 90% ajasta iloinen, miksi pitää takertua siihen jos joskus en olekaan, enkö juuri silloin tarvitsisi eniten rakkautta ja haleja? Koen, että minulta odotetaan enemmän kuin ihmisiltä yleensä ja se tukehduttaa.
Muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (3)
Muut on oikeutettuja niihin tunteisiin mitä sun käytös synnyttää, se ei tarkota et sulla ei saa olla huonoa päivää, sekotat ne keskenään, kun olet kiukkuperse, kaikki on välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muut on oikeutettuja niihin tunteisiin mitä sun käytös synnyttää, se ei tarkota et sulla ei saa olla huonoa päivää, sekotat ne keskenään, kun olet kiukkuperse, kaikki on välillä.
Ei. Minulle saa sanoa jos olen kiukkuperse, sen ymmärrän. Sitä en ymmärrä, että jos olen ystävällinen, tervehdin normaalisti jne. mutta olen väsynyt, otetaan se pahalla. Että pelkästään väsyneisyys/vaisuus tekee minusta "vähemmän ihanan".
Ap
Semmosta, kiukkuperse otti oman ajankin väkisin pahalla.
Anna itte itelles lupa siihen. <3