Webb-kuvat ja ymmärryksen rajat?
Taas tulee valtavan tyhmä olo, kun ei vaan käsityskyky riitä hahmottamaan tätä maailmankaikkeuden kokoa.
Kun puhutaan miljoonista galakseista ja miljardeista vuosista ja valovuosista, niin eivät nämä enää merkitse mitään, kun ei osaa suhteuttaa niitä mihinkään.
Tämä oma Linnunratammekin on jo niin valtava, ettei edes sitä pysty tajuamaan.
Tässäkin on jo satoja miljoonia tähtiä ja matka laidalta laidalle kai kymmeniätuhansia valovuosia.
Valovuosikin on jo matkana täysin käsittämätön. Miten jotkut tajuavat näitä?
Voisiko näitä selittää vertauksin tyyliin "pisara meressä" tai "hiekanjyvä Saharassa"?
Koska sitähän me ihmiset täällä pikku palaneetallamme olemme.
Ja silti me olemme niin valtavan mahtavia?
Kommentit (6)
Ainakin moderoinnilla tuli ymmärryksen rajat vastaan kun edellinen ketju piti poistaa.
Omituisia ovat myös planeetat ja tähdet tuolla kaukana.
On olemassa valtavien jättiläistähtien romahtaneitä jäännöskappaleiita joilla sokeripalan kokoinen vuori saattaa olla massaltaan tuhansia kokonaisia aurinkokunta vastaava; tuollaisen romahtaneen jättiläistähden vetovoimakentät siltikin vain mitättömiä murto-osia suuren mustan-aukon vetovoimakentistä!
Ihmisten luvut pieniä maailmankaikkeudessa, maailmamme melko rauhallinen ja sopusuhtainen!
Vierailija kirjoitti:
Omituisia ovat myös planeetat ja tähdet tuolla kaukana.
On olemassa valtavien jättiläistähtien romahtaneitä jäännöskappaleiita joilla sokeripalan kokoinen vuori saattaa olla massaltaan tuhansia kokonaisia aurinkokunta vastaava; tuollaisen romahtaneen jättiläistähden vetovoimakentät siltikin vain mitättömiä murto-osia suuren mustan-aukon vetovoimakentistä!
Ihmisten luvut pieniä maailmankaikkeudessa, maailmamme melko rauhallinen ja sopusuhtainen!
Kuten näemme, avaruudesta emme ole nähneet ja tutkineet juuri mitään vielä. Lisäksi sekin mitä nyt nähdään esim. 10 miljardin valovuoden päässä (eli 10 miljardia vuotta sitten) on luultavasti hyvin erinäköinen tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Omituisia ovat myös planeetat ja tähdet tuolla kaukana.
On olemassa valtavien jättiläistähtien romahtaneitä jäännöskappaleiita joilla sokeripalan kokoinen vuori saattaa olla massaltaan tuhansia kokonaisia aurinkokunta vastaava; tuollaisen romahtaneen jättiläistähden vetovoimakentät siltikin vain mitättömiä murto-osia suuren mustan-aukon vetovoimakentistä!
Ihmisten luvut pieniä maailmankaikkeudessa, maailmamme melko rauhallinen ja sopusuhtainen!
Miten selität tuollaiset sokeripalat kun jo 20 kertaa auringon massaiset tähdet päättävät päivänsä mustina aukkoina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituisia ovat myös planeetat ja tähdet tuolla kaukana.
On olemassa valtavien jättiläistähtien romahtaneitä jäännöskappaleiita joilla sokeripalan kokoinen vuori saattaa olla massaltaan tuhansia kokonaisia aurinkokunta vastaava; tuollaisen romahtaneen jättiläistähden vetovoimakentät siltikin vain mitättömiä murto-osia suuren mustan-aukon vetovoimakentistä!
Ihmisten luvut pieniä maailmankaikkeudessa, maailmamme melko rauhallinen ja sopusuhtainen!Miten selität tuollaiset sokeripalat kun jo 20 kertaa auringon massaiset tähdet päättävät päivänsä mustina aukkoina?
Tuhannen auringon massaisen mustan aukon Schwarzchildin säde on lähes 3000 kilometriä. Tässä on jotain mystistä nyt pelissä.
Todistus:
>>> G = 6.67384e-11
>>> m = 2e33
>>> c = 299792458
>>> r = (2*G*m)/(c**2)
>>> r
2970259.380037152
Älä hätäile.
Osa väittää vakavissaan, että maa on pannukakku ja 14.000 vuotta vanha.