Lue keskustelun säännöt.
Vittu kun MASENTAA ja entinen elämä painaa edelleen mieltä APUA
20.10.2006 |
Tää on ihan helvet.. kun masentaa välistä omat tyhmyydet " entisessä" elämässä, tei tosi pahoja mokia. En mitenkään ole satuttanut toisia itseäni kylläkin ja nyt kuvittelen et kaikki tietää uudella paikkakunnallani hurjasta menneisyydestäni! Kuvittelenko minä?
Ei jaksais mitään enään olen kaikkeni antanut, en haluu enään mitään! en todellakaan haluu entiseen elämään, mut silti tuntuu et liekki hiipuu??
Mitä tehdä?
Kaikkia mahtavia juttuja tulossa mut en osaa kuvitella elämää sen jälkeen?? Ooko niin väsynyt vai aavistanko jotain?
Rakastan perhettäni yli kaiken sen vuoksi olen valmis tekemään ihan kaikkeni, mut silti oon hel... väsynyt!
Järjestyksen pito on niin vaikeeta, en osaa enään???
Kommentit (2)
vaitiolovelvolliselle? Saisit vähän taakkaa kevennettyä. Ei se terapiassa käynti susta hullua tee. Itsekin on tullut käytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutokset ja muutto vievät voimia ja järkyttävät ihmistä perusteita myöten! Niistä saa ns. stressipisteitä, joita ei sais kertyä liian paljon liian lyhyen ajan sisään tai väsyy kokonaan ja tuntee olevansa täysin avuton.
Tän stressin ja yhtäkkisen muutoksen vastapainoksi sun pitäisi nyt ottaa arkielämässä hyvin vakaa linja, yrittää tehdä viikoista mahdollisimman samanlaisia ja jopa päivärutiineista myös. Jätä kaikki vähemmän tärkeä nyt ens alkuun kuitenkin pois, esim. pesu ja silitys ja naapureihin tutustuminen jne. Käy varovasti kävelyllä ihan lähiympäristössä, hae omia reittejäsi ja omia maisemiasi ja pysähdyspaikkojasi. Se auttaa kotoutumaan ja helpottaa löytämään oman elämänrytmisi uudelleen sellaisena että se vastaa omia tarpeitasi.
Käy kirjastossa ja löydä sieltä jotain mieltä virkistävää. Älä puhu tunteistasi kenellekään, äläkä jaa juuri nyt löytöjäsi äläkä sopeutumiskeinojasi kenenkään kanssa, vaan pidä ne itselläsi nyt, kun sinun täytyy koota itsesi taas ehjäksi. Voit alkaa puhua enemmän ihmisille heti, kun sinulla on siihen voimia. Et kuitenkaan ole omista tunteistasi tulsvastuussa kenellekään, et edes sosiaaliviranomaisille, joten mieti mitä sanavalintoja käytät heille puhuessasi.