Oletteko miehenne kanssa jossain määrin samankuntoisia?

Käymme yhdessä lenkillä ja salilla. Mies on vahvempi ja kovakuntoisempi, niin kuin miehet varmaan aika usein naiseen verrattuna ovat.

Minulla on paljon parempi kestävyyskunto koska treenaan aktiivisesti juoksua. Mielelläni silti otan miehen pyöräilemään tai vaikka vaeltamaan, juoksussa ei pärjää minulle.

Emme ole. Mies juoksee maratooneja mutta minä en pysty juoksemaan edes 10 metriä. Painan myös reilusti enemmän kuin mies vaikka hän on minua lähes 30 senttiä pidempi.

Vierailija kirjoitti:

Olen noin puolet miestäni pienempi, joten en pysy hänen tahdissaan kävellessä tai pyöräillessä, mutta fyysisiä töitä tehdessä minä olen meistä se jaksavampi ja sitkeämpi.

Ei pieni koko vaikuta kävely-, juoksu- tai pyöräilyvauhtiin aikanaan hidastavasti. Tai no, sprintterit eli hyvin lyhyen matkan juoksijat ovat lihaksikkaita, mutta pitkän matkan vetäjät pieniä ja kuivia kuin kuivan kesän oravat.

Minä olen paljon paremmassa kunnossa kuin mies.

Käyn juoksemassa noin kymmenen kilometriä vähintään maastossa kuutena päivänä viikossa. Sen lisäksi teen lihaskuntotreeniä kotona. Mies puhuu aina juoksun aloittamisesta mutta kun ehdotan että tulisi mukaan ei koskaan kuitenkaan lähde.

Olen ikäni liikkunut, se on minulle erittäin tärkeää.  Fysioterapeutti teki kuntotestin ja sain ikäluokastani erinomaisen tuloksen.  Ostin juuri myös uuden polkupyörän, mistä olen innoissani. En tiedä osaako mieheni ajaa pyörällä, en ole koskaan nähnyt.

Olen siis keski-ikäinen nainen.

Parit joissa nainen on kunnossa ja mies ei ole.

Miehen vuositulot?

Olen paremmassa kunnossa kuin mieheni, mutta pyöräilemässä voidaan käydä yhdessä, silloin mennään miehen tahtia eli hitaammin. Mitään kuntoilua yhdessäpyöräily ei ole.

Kuntoilulenkille en huolisi mukaan edes tismalleen samankuntoista kaveria, jolla vauhti täysin sama. Haluan tehdä kuntolenkkini yksin, ihan aina. Siksi on parempikin näin, että yhdessä pyöräileminen on pelkkää yhdessäoloa. Jos joutuisin polkemaan oikein hyväkuntoisen miehen tahtiin kieli vyön alla, en lähtisi. Haluan tehdä hikilenkkini ja hiit-treenini juuri omaan tahtiini ja juuri siten kuin minä haluan, niin juuri sopivan rankkoina kuin minusta hyvältä tuntuu. Liikunnan pitää olla kivaa, ja kuntoliikunta on kivaa ainoastaan yksin.

Niin mikä olikaan kysymys?

Ollaan käyty yhdessä pyöräilemässä mutta mies suuttuu kun en pysy hänen tahdissa. Enää se ei olekaan hauskaa yhdessäoloa:(

Miehellä on 5 eri sydänsairautta ja tahdistin,  joten vain rauhallinen kävely sopii liikuntamuodoksi. Minulla helpompaa liikkuminen, mutta harrastan hyötyliikuntaa eli touhuan paljon kotona  kaikenlaista ja tepastelen koiran kanssa