Lapset ja paino

Nyt se alkoi. Lapsi, 10-vuotta, itki ensimmäistä kertaa että hän tuntee olevansa painava ja lihava. Kasvukäyrien mukaan lapsi on ikäisekseen pitkä ja hoikka. Mutta koska on hän on noin 10 senttiä pidempi ja painavampi kuin ystävänsä, tuntuu hänestä että hän on lihava.

Minä olen kehopositiivisuuden kannattaja, olen välttänyt laihdutuspuheita ja pyrin puhumaan omasta kehostani kauniisti. Mutta minäkin olen laihduttanut (vaikka en edes ole ylipainoinen 😔 ) ja totta kai lapsi on sen huomannut, vaikka olen koettanut pitää matalaa profiilia. Ahdistaa. Mikä määrä minulla on mennyt energiaa, aikaa ja inspiraatiota siihen, että olen murehtinut painoani ja ollut sen takia epävarma. Ja miten tää kierre nyt ilmeisesti sitten jatkuu 😭 Toivon niin, että kehopositiivinen ajattelu tulisi itsestään selvyydeksi, niin että lasten ja nuorten ei tarvitsisi olla ahdistuneita. Mun pitäisi näyttää parempaa esimerkkiä, mutta en tiedä miten saisin omasta päästäni sen kelan pois joka toistaa, että et ole tarpeeksi hoikka.

Kun mietin mummoani ja äitiäni, niin jo niillä on ollut tää sama. Mutsi oli "aina" laihdutuskuurilla, mummo oli kanssa tarkka painostaan. Aina oli joku hoikempi kun verrattiin. Tähän kun tottui niin eihän siitä osannut mitään sellaista ajatella, että malli on ihan p*ska ja kieroutunut, mutta nyt kun oma lapsi puhuu siitä miten on lihava, niin jotenkin koko ajatusmallin p*skuus lyö silmille.

Mutta mitäs minä nyt teen? Varmaan ainakin lopetan kokonaan painosta puhumisen tässä taloudessa, mutta mitä muuta minä voisin tehdä?