Onko teillä muilla niin, että on periaatteessa mukavaa, kun on ihmisiä ympärillä, mutta ette välitä jutella heidän kanssaan?

Huomaan itsessäni tällaisen piirteen, että minusta on mukava, että perhe on tuossa vieressä ja vaikka naapurit, mutta mieluummin olen vaan omissa ajatuksissani enkä jaksa jutella heidän kanssaan. Mieskin yrittää koko ajan avata keskustelua lomasuunnitelmista, mutta en oikein jaksaisi jutella. Silti on mukavaa, että se on tuossa.