Lue keskustelun säännöt.
Miten sopeutua yksinäisyyteen
03.07.2022 |
Olen yksinäinen parikymppinen ihminen. Tiedän ettei siinä ole mitään poikkeuksellista, mutta tuntuu että muut yksinäiset keksivät paremmin keinoja sopeutua tilanteeseen. Itse kuitenkin toistuvasti hakeudun ihmisten seuraan, vaikka he eivät haluaisi viettää kanssani aikaa. Toisinaan myös lähetän viestejä ihmisille, jotka eivät koskaan itse ole yhteydessä minuun. Hyvä jos vastaavat viesteihini. Olen mukana monenlaisessa harrastustoiminnassa ja muutenkin aktiivinen esim. yhdistys- ja vapaaehtoistoiminnassa. Tapaan satoja ihmisiä vuodessa, mutta en onnistu ystävystymään kenenkään kanssa. Tämä tekee esimerkiksi urheilu- ja kulttuuritapahtumiin tai opiskelijabileisiin osallistumisesta hankalaa. Niissä kun useimmiten näkee tuttuja omien kavereidensa kanssa ja hävettää olla yksin. Muutenhan tykkäisin tehdä asioita yksin. Matkustelenkin mielelläni ihan yksin. Yksipuolinen roikkuminen ihmisissä, jotka eivät minusta välitä, alkaa tuntua jo itseni nöyryyttämiseltä (ja kyllähän se varmasti ärsyttää myös muita ihmisiä). Kuinka saisin itseni lopettamaan tällaisen toiminnan? Auttaisiko esimerkiksi paikkakunnan vaihto?
Kommentit (7)
En mäkään osaa ystävystyä. Nyt kun olen työttömänä, en näe edes asiakkaita. Olen huomannut kauhukseni, että juttelen kauppojen kassoille. Oikein etsin jotain juteltavaa. Olen kuin joku mummo. Ja itseä aina ärsytti kaltaiseni asiakkaat, jotka veivät aikaa ja voimavaroja turhalla löpinällään. Jessus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmasi onkin siinä, että tapaat satoja uusia ihmisiä. Kukaan ei pysty olemaan läsnä niin monelle ihmiselle, ja uusien kaverisuhteiden syntymiselle on välttämätöntä että pystyy olla läsnä tilanteessa. Luotatko muihin ihmisiin? jos olet epäluuloinen niin pidät etäisyyttä toiseen joka estää kanssa lähentymisen. Torjumisen riski on otettava.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi onkin siinä, että tapaat satoja uusia ihmisiä. Kukaan ei pysty olemaan läsnä niin monelle ihmiselle, ja uusien kaverisuhteiden syntymiselle on välttämätöntä että pystyy olla läsnä tilanteessa. Luotatko muihin ihmisiin? jos olet epäluuloinen niin pidät etäisyyttä toiseen joka estää kanssa lähentymisen. Torjumisen riski on otettava.
En usko, että se on ongelma. Kun on harrastuksia, joihin liittyy isoja tapahtumia ja käy vaikka muutamissa bileissä, niin kyllä siinä väkisinkin tapaa paljon ihmisiä. Kerroin tästä lähinnä siksi, ettei kukaan ehdottelisi mitään harrastuksia, kun ongelma ei ole kohtaamisten puutteessa.
Luotan kyllä ihmisiin. En usko, että olisin mitenkään epäluuloinen. Kerron mielelläni omista henkilökohtaisistakin asioista. Jopa niin paljon, että se voi ihmisistä olla epämukavaa. Uskon että ystävien puute johtuu enemmänkin huonoista sosiaalisista taidoistani.
Ei siihen sopeudukaan hyvin. Minunkin yhteydenpitoni muihin on vähintään 90-prosenttisesti yksipuolista. Vaihtoehto olisi että olisin koko ajan totaalisen yksin.
En suosittele sopeutumaan vaan hankkimaan apua sosiaalisten taitojen harjoitteluun! Tuossa iässä niiden harjoittelu on sillä lailla helppoa että koko ajan tulee tavattua kauheasti ihmisiä joiden kanssa niitä voi harjoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suosittele sopeutumaan vaan hankkimaan apua sosiaalisten taitojen harjoitteluun! Tuossa iässä niiden harjoittelu on sillä lailla helppoa että koko ajan tulee tavattua kauheasti ihmisiä joiden kanssa niitä voi harjoitella.
Mulla on asperger. Kaikki apu on otettu vastaan, ja silti olen edelleen kaukana keskinkertaisesta.
Yksinäisyys on v-mäinen asia. Ketään ei oikeen voi sanoa sun puolesta. Ite myös ollu usean vuoden yksinäinen eron jälkeen. Lapsia näen mutta, vapaa-aika menee yksin alkoholia juoden. Tsemppiä - M31