Muita kotiäitejä, joiden täytyy pyytää lupa mieheltä jos haluaa tehdä jotain ilman lapsia?

Omia harrastusiltojani ovat su ja ke, miehen ma ja to, lasten on ti. Pe ja la on perheen aikaa.



Ilman tällaista pysyvää järjestelyä en koskaan pääsisi minnekään, tai no kyllä roskia viemään, mutten tonttia pidemmälle.

Yleensä kuitenkin anon vapaata omilta vanhemmiltani, että he ammattaisivat; melki 40v joudun edelleen pyytään vanhemmiltani lupaa, kuten pikkutyttönä...

Ain ajoudun siis vastaamaan, että mun pitää kysyä ekaks mieheltä. Toisaalta ymmärrän kun on miehen työasioista kyse. Jos molemmilla on samaan aikaan vapaa-ajan menoa, niin mies yleensä peruu omansa.

Hän päästää ystäväni pitkin hampain omiin menoihinsa, mutta vaatii tietää minuutilleen kauanko kestää.

Jos haluan ystäväni kanssa lasilliselle, _minun_ täytyy kysyä mieheltä, koska ystäväni ei uskalla.

Kerran houkuttelin ystäväni jäämään toisellekin lasilliselle ja mies tuli kohta lasten kanssa hakemaan vaimoaan ravintolasta. Eikä kyse todellakaan ole siitä, että vaimo käy liian usein. Minä pyydän häntä pari kertaa vuodessa johonkin, eikä häntä kukaan muu pyydäkään.

Niin kauankunnes ei enää kukaan pyytänyt tai pyydä mihinkään. ja pojan raahaan aina joka paikkaan mukaanminne itsekin menen.



Minulla ei ole mitään vapaa aikaa.

Siis nytkään kun olen töissä en ole kymmenen kuukauden ollut humputtelemassa kuin kerran. siis oli itselleni vaatteita katsomassa pari tuntia kaupunkilla.

Tilanne on myls niin päin että kun minulla on vapaa-ajan menoa, niin kysyn etukäteen käykö, mies ei. Hän siis olettaa että olen aina täällä. Ei minua estetä lähtemästä yhtäkkiäkin asioille jos mies on kotona, mutta silti ärsyttää kun minä olen se joka on ilman muuta vastuussa 24h ellen erikseen sovi muuta. Usein myös otan lapsen mukaan kyläilemään ym, jolloin mies saa olla itsekseen kotona, toisinpäin ei tapahdu juuri koskaan.

Onko kysymys mustasukkaisuudesta vai vallankäytöstä- ap? Laita itsellesi raamit, mitä haluat itseltäsi ja mitä haluat mieheltäsi? Entä oletteko sopineet lastenhoitovuorot vai oletko yksin vastuussa " kaikesta" .



Hellan ja vallan välissä olevan naisen on vaikea lähteä omiin harrastuksiin ym. ellei mies " päästä" . Tietty sopimus on hyvä olla/ tai jos ei ole niin tehdä- kotiäitikin tarvitsee vapaata (niin uskomattomalta kuin kuullostaakin!) - jos ei muu auta niin palkkaa esim. MLL:n tai Väestöliiton lastenhoitaja.

mieheni tekee pitkää päivää, on paljon työmatkoilla, harrastaa paljon etc. jos jäisin odottelemaan, koska hänelle sopii olla lasten kanssa, ei minulla olisi vapaa-aikaa lainkaan. niinpä olen tehnyt kolmen muun kotiäidin kanssa " yya-sopimuksen" . hoidamme toistemme lapsia ristiin siten, että jokaisella on kerran viikossa vapaailta/vapaapäivä. esim. tänään minulla oli 4 vuotias poika viisi tuntia hoidossa, jotta äiti pääsi itsekseen ikeassa käymään. eli suosittelen verkostoitumista muiden äitien kanssa. se pitää kuitenkin pitää mielessä, että tälläinen naapuriapu toimii vain silloin, kun se todella vastavuoroista ja kaikilla on sama intressi.

Naisten tulee vetää yhtä köyttä kun on kysymys NAISTEN JAKSAMISESTA!



Kuka vaan voi olla " pulassa" / avun tarpeessa joskus- eli tuetaan, kun on siskolla tuen tarve!!!



NAISEN tyhmyyttä ei ole, jos mies EI PÄÄSTÄ MIHINKÄÄN! Eikä se ole miehenkään (isovanhempien, sukulaisten...) tyhmyyttä - saapahan käyttää valtaa.



Mies voi käyttää valtaa erityisestä tässä asiassa, jos haluaa. Erityisesti, kun on kysymys pienten lasten hoitamisesta. Jos mies ei auta lastensa hoitamisessa, niin MITÄ muuta nainen voi tehdä, kuin palkata ulkopuolisen hoitajan, lähteä parisuhdeneuvontaan, kuljettaa lasta AINA ja jokapaikassa mukana, hankkia OMA lastenhoitoverkosto OMISTA ystävistä, viedä lapset avoimeen päiväkotiin...



Kekseliäisyyttä kyllä löytyy, mutta MONI NAINEN on oikeasti pulassa, kun KUKAAN ei auta lastenhoidossa- varsinkin kotiäidin tilanne voi olla tämä, jopa 2000-luvun Suomessa.

Se on minusta kohteliasta ja nimenomaan niin, että molemmat kysyvät.

Yleensä kysyn, että sopiiko jos menen. Meillä myös kaikki mun menot sidottu miehen aikatauluihin ja siihen miten hän jaksaa sitten lasten kanssa touhuta töiden jälkeen. Nyt on ollu parin vuoden tauko mun menemisissä. Yleensä mies on töistä tultuaan niin väsyny ja kiukkunen, etten uskalla ees kysyä jaksaisko se olla lasten kaa yksikseen jonkin aikaa. Kun oli kaksi lasta jäi mies vielä ihan mielellään niiden kaa kotiin, mut nytkun muksuja on neljä nii eipä ole kertaakaan jääny et olisin edes lenkille päässy ilman lapsia.

Minä olen pitänyt tilannettamme ylitsepääsemättömänä, kun en pääse baariin kerran tai kaksi kk!

Mies siis ei suostu vahtimaan muksuja, kun meen ulos.

Jos hän itse menee ulos(todella harvoin noin 2Xvuodessa) ei IKINÄ kysy voiko menä.

Minun kotona olo on itsestään selvyys. H' än on miltei aina töissä, myöhäiseen yöhön asti.

että itse saan " vapaata" . Mies ei sitä tee, menee silloin kun on mennäkseen. On tosin monen yhteenoton jölkeen " oppinut kysymään" , että voinko esim. lähteä baariin - ihan sama on, mitä vastaan, menee kuitenkin....Eli joo, joudun kysymään ja samalla varmistamaan, että se mies todella hokaa ottaa vastuun lapsista kun olen lähdössä. Toisaalta on myöskin huomannut pärjäävänsä ihan loistavasti vaikka olenkin esim. lenkillä ja sittenpä saa iloisen ja energisen vaimon kotiin tunnin päästä - kylä kannattaa =)!!!

Ennen ongelmaa ei ollut, sitten mies alkoi käydä töissä toisella paikkakunnalla ja tehdä usein pitkää työpäivää, joten hän alkoi olla enemmän pois ja tulla myöhemmin kotiin. Viikolla en suoraan sanoen edes halua jättää iltaisin lapsia keskenään isän kanssa, koska väsyneenä hän saattaa räyhätä lapsille ihan olemattomista asioista. Mutta viikonloppuisinkin hän nykyään mieluiten on tietokoneella tai tuijottaa telkkaria. Jos ehdotan, että lähtisin vaikka kaupungille ostoksille ilman lapsia, joudun käymään pitkät neuvottelut siitä, onko menoni välttämätöntä ja enkö voi ottaa lapsia mukaan. Tai voinko pyytää apua äidiltäni.



Mä kärsin tästä tilanteesta enemmän lasten kuin itseni takia. Pelkään lasten ja isän vieraantuvan toisistaan pian täysin. 11-kuinen kuopus onkin jo leimautunut täysin minuun, ja hetkenkin poissaollessani itkeskelee paljon - mihin mies tietysti vetoaa, kun yritän saada vapaahetken. Ymmärrän, että mies on väsynyt, mutta luulisi hänen silti haluavan antaa aikaa myös omille lapsilleen. Olemme etsimässä asuntoa miehen työpaikkakunnalta, ja toivon, että tilanne muuttuu takaisin entiselleen, kun joskus muutamme sinne, ja elämä vähän helpottuu työmatkojen lyhentyessä.

Miksi noin vastuuttomilla ja perheestään piittaamattomille miehillä ylipäätään on lapsia? Mikse he ovat niitä halunneet ja miten kukaan nainen tuollaisen miehen kanssa menee lapsen tekemään?



Säälin tosiaan teitä naiset, jotka elätte tuollaisessa helvetissä. TOivottavasti saatte tilanteeseen muutosta.

Miski kysyt noin, siis pyydät lupaa roskien vientiin? Silloinhan tavallaan myönnät, että lupa tarvitaan. Entä jos ilmoitat, että hei, vien nyt roskat, pidä lapsia silmällä. Pitempiin poissaoloihin tietysti pitää varmistaa, ettei toisella ole menoa, mutta sehän menee tietysti molemmin päin, ainakin meillä mies sanoo, että olisi saunailta silloin ja silloin, käykö?



En tunne miestäsi, mutta tuo lenkkijuttu kuulostaa ihan kommunikaatio-ongelmalta. Mies vain ihmetteli, mikset aikaisemmin sanonut ja sitten kun siihen oli hyvä syy, hän oletti, että menet. Ja sitten et mennytkään, kun kaverisi tuli. Olisi mielläkin ihmetelty, mutta ei kyllä ivaavasti (mikä voi olla oma tulkintasi). Tai sitten tulkitsen ihan väärin ja miehesi on oikeasti dominoiva ja ikävä tyyppi.



Mutta kuitenkin, noissa perheen vaöta-asetelmissa homma lipsahtaa helposti oudoksi ja siitä on vaikea päästä pois. Monissa perheissä mies jotenkin luisuu pikkuapuriksi, jota käsketään ja sitten arvostellaan työn tulosta. Teillä sinä olet ottanut lapsen roolin (ainakin tuossa suhteessa), kyselet lupia jne. Ryhdistäydy! jos mies ei sitä sulata, kannattaa miettiä miksi. Mutta joskus tuollainen paluu kahden aikuisen suhteeseen voi olla helpotus molemmille.