Muiden asioihin puuttuvat ihmiset. Esimerkkejä?

Esimerkiksi nokkansa joka paikkaan tunkeva anoppi, joka puuttuu lapsensa perheen asioihin jotka eivät hänelle edes kuulu.

Tämän palstan käyttäjistä aika moni tuntuu olevan sellainen. Kovasti haluttaisiin puuttua muiden, varsikin julkkisten mutta myös ihan tuntemattomien tavan tallaajien elämään. Sitten on vielä erikseen ne tyypit, jotka haluaisivat minuuttiaikatauluttaa oman puolisonsa ja lastensa elämää.

Juu meilläkin anoppi arvostelee lasten kasvatusta, nukkumisjörjestelyjä ja vaikka mitä. Itse puutun joskus silloin, kun joku päivittelee jotain asiaa paljon ja minulla olisi esittää parannusehdotus. En kuitenkaan tyhjästä ala kritisoimaan tai neuvomaan muita.

Myyjä joka seuraa mitä toinen ostaa ruokakaupasta ja kertoo asian eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Myyjä joka seuraa mitä toinen ostaa ruokakaupasta ja kertoo asian eteenpäin.

Onko tällaista?

Siskoni.

Puuttuu ihan jatkuvasti minun ja veljeni lastenkasvatukseen.

Kantelee naapuristaan jatkuvasti koska tämä ei hoida koiriaan kuten siskoni haluaisi.

Jatkuvia viranomaiskirjelmiä ja valituksia.

Sekaantuu lasten leikkeihin missä vaan milloin vaan.

Ylimalkaan tietää kaikesta kaiken aina parhaiten.

Se mitä itselleni teen muita häiritsemättä ei kuulu kenellekkään. Oma pää ja oma valintani. Joillakin on omituinen halu koittaa määräillä enkä tule sitä ikinä ymmärtämään.

Uteliaisuus eli nokan työntäminen toisten asioihin asianomaisten sitä pyytämättä on sivistyksen puutetta ja tähän syyllistyy myös korkeakoulutetut aivan yhtälailla kuin joku kouluja käymätön ihminenkin.

Hoitoalan työpaikoissa on näitä. Esimerkiksi minulta on kysytty, paljonkos sinulla on lomaa - kun vastaan, kysyjä lähestulkoon suuttuu ns. minun puolestani jollekin ylemmälle taholle: "Kyllähän sulla pitäis olla enemmän!" Sitten alkaa paasaus ja valitus pomojen toiminnasta... vaikka luultavasti itse vain muistin lomapäivieni määrän väärin ja vastasin kysyjälle virheellisesti.

Opiskeluaikana näitä sattui jatkuvasti. Joku kysyi minulta jotain, loukkaantui puolestani (vaikka en edes pyytänyt) tai vaihtoehtoisesti suuttui minulle ja alkoi paasata sekä holhota: "Ei tämä sovi tuon jakson harjoittelupaikaksi. Tietääkö sinun opettajat, että olet täällä?" Kyllä, tokihan asiasta oli sovittu opettajien kanssa. En kai minä nyt mihinkään paikkaan kävele ilman sopimusta ja etukäteisselvitystä.

Mielestäni noissa tilanteissa on mukana omituista holhoamista, toisen aliarviointia ja ehkäpä jopa jonkinlaista kiusaamisen dynamiikkaa.