Onko normaalia tuntea välillä että kukaan ei välitä?

itsekin joskus niin ajattelen vaikka kuitenkin sisimmissäni tiedän että aika moni välittää. ja yleensä näitä tuntemuksia tulee silloin kun kaikki menee päin peetä ja ehkä vielä päälle riidellyt miehen kanssa...siis ainakin mulla..

mulla ihan samat fiilikset tällä hetkellä, sillä mieheni ei vaan tajua minua ja raskauttani OLLENKAAN!

nut? Voisitko kenties itse ottaa yhteyttä vaikka vanhoihin ystäviisi ja pyytää heitä jonnekin?

Iloitsen kaikista pienemmistä ja isommista iloisista asioista.

Tuntuu vaan surulliselta välillä huomata kuinka vähän on läheisiä (varsinkin muita kuin sukulaisia), kun kuuntelee joidenkin kertomuksia ystäväpiiristään.



ap

monet kutsuu ' ystäviksi' ihmisiä joita minä kutsuisin tuttavikseni. Minusta on tärkeämpää että on edes muutama syvällinen ihmissuhde kuin läjäpäin tuttuja, joiden kanssa jorista niitä näitä.

Ei ketään kenelle purkaa kaikkea, no, ehkä mieheni jos hänet lasketaan, vaikka tosin hänkään ei minusta kaikkea tiedä.



Surettaa vain ajatella, että ehkä vain olen sellainen ihminen joka ei yksinkertaisesti kiinnosta ketään.



ap

jolla on muille paljon annettavaa, eiköhän se tuottaisi tulosta. Olen sitä mieltä, että se mitä ajattelet itsestäsi heijastuu olemuksestasi ja sillä on joko ' vetävä' tai ' työntävä' vaikutus läheisiin.