Lue keskustelun säännöt.
Eka hattaranne? Mikä fiilis?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykännyt edes lapsena, taisin maistaa ja jättää syömättä.
Täti osti mulle hattaran Lintsillä, kun olin jotain 7v. En tykännyt, joten se päätyi päälleen roskikseen 😅
Äiti sanoi että hattara on vain sokerimössöä mutta kun siskon kanssa vaatimalla vaadittiin, muöntyi äiti ostamaan. Äiti ehdotti että yksi meille puoleksi, mutta suostui ostamaan minulle ja siskolle omat. Molemmat vain maistettin vähän ja todettiin että pahaa on. Sinne lensi hattarat roskikseen. Eka ja vika kerta kun söin hattaraa. Hyi.
Joo, ei ollut mun juttuni, vaikka imelän perään olenkin. Vähän pettymys siinä kuin se pumpernikkelikin.
Sama täällä. Sain ekan hattarani Lintsillä varmaan joskus 5-vuotiaana, ja vaikka olisin kovasti halunnut tykätä siitä, niin se oli mielestäni suorastaan pahaa. Yritin vielä toisenkin kerran joskus myöhemmin, mutta hattara maistui edelleenkin ihan hirveälle.
Olin jo lapsena sellainen, että tykkäsin paljon enemmän voimakkaista ja karvaista mauista kuin mistään supermakeasta. Pienenäkin mun lempiherkkuja oli tumma suklaa ja marsipaani.