Kaikki on päin persettä. Juon alkoholia, käytän joskus huumeita ja pelaan rahani kasinolla. N26v.
Käyn kyllä töissä ja kaikki on ulkoisesti kunnossa.
Silti sisäisesti olen ihan hukassa. En ymmärrä miksi käyttäydyn niin impulsiivisesti.
Asiat vain stressaavat, ajaudun juomaan ja tuhlaamaan rahaa. Kasinoita varten olen ottanut velkaa tuhansia euroja.
Huumeitakin joskus käytän. Ahdistaa kun en hallitse elämääni ja kun yritän, kaikki menee vain pahemmaksi.
En tiedä miten tässä on käynyt näin. Yksi asia on johtanut toiseen. Olen myös lihonnut enkä välitä kehostani, en rahoistani, en terveydestä.
Yritin jopa kuolla mutta epäonnistuin siinäkin.
Olen ulkoapäin tosiaan iloinen ja ahkera, tunnollinen ihminen mutta omasta elämästäni en välitä.
Avautuminen, tuskin kukaan voi minua auttaa mutta halusin kirjoittaa. En vain käsitä miten kaikki on mennyt tähän suuntaan ja pelkään jo mitä seuraava viikko tuo tullessaan.
En kehtaa puhua näistä riippuvuuksista kenellekään vaikka käyn säännöllisesti keskustelemassa. Ammattilaiset eivät ole huolissaan, vaikutan niin rennolla ja reflektoivalta ihmiseltä, että osaan peittää asiani analyyttiseen ajatteluun todellista elämästä.
En ole kuitenkaan masentunut. Olen vain ahdistunut ja jokin sisällä kylvää, vaivaa todella paljon enkä saa otetta siitä.
Olen kasvanut alkoholistien kanssa ja läpi elämän kaikkea on tapahtunut. Ehken osaa elää ilman ongelmia.
Kommentit (38)
Tarvitset elämääsi mentorin. Miehen harmaahiuksisen.
m54
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset elämääsi mentorin. Miehen harmaahiuksisen.
m54
Wille Rydmanin?
Entä jos piirrät kuvan, mitä haluat tulevaisuudelta (esim. onnellisuutta) ja askelmerkit sitä kohti?
Tee totaalinen ympäristönvaihdos. Jos asut pk-seudulla, niin lähde ainakin sieltä pois. Muuta johonkin pienempään paikkaan ja lähde harrastamaan luontovaelluksia ym., niin pääset pois tuosta valheellisesta maailmasta.
onko sulla paljon seksihistoriaa, se voi rikkoa myös henkisesti..
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko sanaakaan tuosta.
Okei, miksi et?
Ei tämä niin ihmeellistä ole. Elämää kuten muillakin mutta jatkuvia harha-askelia.
Ongelmani ehkä on se, etten välitä itsestäni tarpeeksi. Unelmia on mutta ehkä en usko itseeni. Olen menettänyt hallinnan tunteen.
Terapiaan koko ajan olen menossa. Odottelen psykiatrille aikaa ja kelaa varten lausuntoa.
En tiedä monta kuukautta siinä vielä menee.
Ap
Sinun ei oikeasti tarvitse tehdä mitään tai olla mitään.
ei body count kirjoitti:
onko sulla paljon seksihistoriaa, se voi rikkoa myös henkisesti..
Joo. Meillä oli perheessä valitettavasti sellaisia asioita mitä minun ei olisi tarvinnut lapsena nähdä. En kuitenkaan koe sitä niin pahana, että olisin oikeutettu traumatisoitumiseen sen osalta. Mielestäni henkinen väkivalta ja hylkääminen kännissä oli kamalampaa. En unohda koskaan sitä jatkuvaa anelua ettei äiti lähtisi baariin.
Toi miehiä sieltä ja kaikenlaista sattui.
Isä myös hylkäsi meidät aina kun menimme hänen luokseen. Vanhempani olivat siis eronneet.
Isoisä hiplaili intiimialuetta, sen muistan ja se oli kuvottavaa. Oikeastaan se paikka, mummola oli ainoa turvani kunnes sekin vietiin.
No ei mitään, teininä sitten vanhempia miehiä, väkivaltaa jne. Ei mitään itsekunnioitusta minulla ja häpesin valtavasti itseäni. Olin hyväksynnän hakuinen ja joudun vääriin piireihin. Ei vielä huumeita silloin kuitenkaan.
Olen kuitenkin hyvin pärjännyt työelämässä ja ulkoapäin olen oikeasti kunnossa. Nämä kaikki ovat minulle kuin unta, en koe, että elämäni olisi virhettä vain ja on minussa paljon hyvääkin. En kuitenkaan tunne eläväni omaa elämääni vaan jotain outoa tiedostamatonta polkua, jota en osaa hallita. Se on aika pelottavaa ja outoa, kuin eläisi unessa.
Ap
Minulla on ollut nuo samat. Minusta ei ole välitetty, enkä ole koskaan saanut olla oma itseni. Hirveästi on odotettu jotakin minusta mitä en pysty olemaan. Ahkera ja tunnollinen suorittaja minusta tuli mutta myös halveksittu ja kiusattu.
En nähnyt koskaan tulevaisuudessa mitään, ei ollut kunnianhimoa ja huono itsetunto enkä jaksanut kilpailla mistään.
Nykyisin työkyvyttömyyseläkkeellä kun sippasin.
Ei ole antaa neuvoja siis mutta tsemppiä sulle!
Vierailija kirjoitti:
Sinun ei oikeasti tarvitse tehdä mitään tai olla mitään.
Niinpä. Yritän silti. Tämä kaikki on aika samantekevää lopulta ja otan aika paljon huumorin kautta. En osaa enää ottaa niin vakavasti asioita kun yhteiskunnassamme on tapana.
Lapsia itsellä ei ole ja hyvä niin.
Sivusta seuraan kaikkea ja elän elämääni ihmetellen tätä kaikkea.
Ap
"Olen kasvanut alkoholistien kanssa." Siinähän se. Olet saattanut periä geenit, jotka altistavat itsetuhoisille riippuvuuksille tai holtiton elämäntapa vetää puoleensa, koska se on se mihin olet tottunut. Toivottavasti terapia-asia järjestyy.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut nuo samat. Minusta ei ole välitetty, enkä ole koskaan saanut olla oma itseni. Hirveästi on odotettu jotakin minusta mitä en pysty olemaan. Ahkera ja tunnollinen suorittaja minusta tuli mutta myös halveksittu ja kiusattu.
En nähnyt koskaan tulevaisuudessa mitään, ei ollut kunnianhimoa ja huono itsetunto enkä jaksanut kilpailla mistään.Nykyisin työkyvyttömyyseläkkeellä kun sippasin.
Ei ole antaa neuvoja siis mutta tsemppiä sulle!
Joo ei ole helppoa. En ymmärrä miksi me ihmiset käännämme kaiken itseemme ja satutamme silloin itseämme kun vähiten pitäisi. Miksi me teemme näin? Miksi me elämme kurjissa tunteissa ja vain sen takia, että olemme eläneet epänormaalissa yhteisössä. En tajua tätä elämää olenkaan.
Meidän pitäisi rakastaa itseämme mutta miksi ihmeessä me systemaattisesti tuhoamme jotain sisällämme. En vain käsitä miksi emme voi vain antaa olla ja elää kuten haluamme, hyvällä tarkoituksella.
Olen muuten todella empaattinen muita kohtaan ja tunnen herkästi myötätuntoa. Miksi en osaa olla samanlainen itseäni kohtaan..
Tsemppiä sinullekin!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tee totaalinen ympäristönvaihdos. Jos asut pk-seudulla, niin lähde ainakin sieltä pois. Muuta johonkin pienempään paikkaan ja lähde harrastamaan luontovaelluksia ym., niin pääset pois tuosta valheellisesta maailmasta.
Tällaisia unelmia on. Maisemanvaihdos on aina tehnyt itselleni hyvää vaikka se ei korjaakaan sisäisiä vammoja vai mitälie minussa onkaan "vikana".
Ap
En haluaisi masentaa sua entisestään ap, mutta terapian ehtona lienee että luovut huumeista ja ylenpalttisesta alkoholista.
Ensimmäinen askel olis hakea apua siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko sanaakaan tuosta.
Okei, miksi et?
Ei tämä niin ihmeellistä ole. Elämää kuten muillakin mutta jatkuvia harha-askelia.
Ongelmani ehkä on se, etten välitä itsestäni tarpeeksi. Unelmia on mutta ehkä en usko itseeni. Olen menettänyt hallinnan tunteen.Terapiaan koko ajan olen menossa. Odottelen psykiatrille aikaa ja kelaa varten lausuntoa.
En tiedä monta kuukautta siinä vielä menee.
Ap
Kirjoitit alussa, ettet kerro kenellekään riippuvuuksista ja esität reipasta ja pärjäävää keskusteluissa mutta sille psykiatrille sun pitää kertoa totuus. Ettei Kela vaan hylkää sun hakemustasi.
Ei mene hyvin sullakaan.