Lue keskustelun säännöt.
Miten rohkaista teiniä?
27.06.2022 |
14-vuotias tyttöni on pitkä ja kaunis. Mutta hän jotenkin käpertyy itseensä. Pukee helteelläkin isoja huppareita ja ei esimerkiksi harjaa hiuksiaan, jos en patistele. Suihkuunkin saan muistutella.
Ryhti luonnollisesti on karmea vaikka yritän pyydellä lenkille mukaan ja jumppailla hänen kanssaan.
En haluaisi riidellä tai valittaa. Haluan että hän saa olla oma itsensä ja että välimme pysyvät hyvinä. Mutta silti olen huolissani miten hän pärjää tässä ekstroverttien ja ulkonäköä korostavassa maailmassa.
Tiedän että kyseessä on teini ja osittain tällainen lienee normaaliakin.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ettet halua painostaa. Kaikenlaisia vaiheita mahtuu kasvamiseen ja jos yksi asia on varmaa, se on se, että tämäkin menee ohi. Mikään ei pysy tällaisena ikuisesti. Se kuitenkin jää mieleen, jos oma äiti ei hyväksy.
Ainahan voit silloin tällöin kehua tyttöä vaivihkaa: mainitse joskus ohimennen, miten kivalta hän näyttää. Ehdota, haluaisiko hän lähteä kanssasi kampaajalle. Tehkää asioita kahdestaan ja juttele hänelle mukavia siinä sivussa. Jos on varaa, menkää yhdessä kosmetologille ottamaan jotkut kasvohoidot ja kulmakarvojen muotoilu. Käykää shoppailemassa.
Ilmoittautukaa yhdessä vaikka johonkin ohjattuun jumppaan, ilmajoogaan tms.
Meillä toimii hyvin, kun lähden nuoren kanssa kahdestaan kaupungille. hän saa valita itselleen mieluisia vaatteita. Minä kehun heti, kun joku näyttää kivalta. Käydään syömässä ja hän avautuu ja kertoo jotakin. Nauretaankin yhdessä. Sitten mennään kampaajalle. Hän saa hiusten muotoilun ja raitoja. Lopuksi käydään jätskibaarissa ja sitten mennään kotiin. Toimii varmasti...
Kiitos ehdotuksista! Otetaan käyttöön :) ap
Meillä oli pojan kanssa sama juttu. Yksi valokuva muuutti kaiken. Koulukuvaajalla oli silmää, ja lopputulos kuin olisi ammattimalli kuvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko juhlinu koskaan sen kanssa viel, tai vieny mihinkään juhliin?
On kyllä vähän turhan nuori vielä semmosiin, mut se varmasti auttaisi kun näkisi et ei useimmat muutkaan ole sen hääppösempiä, eikä silti jää johki hupparin alle mököttämään.
Ryhdin pitää olla kunnossa, muuten elämä on pilalla. Patista se vaikka uimaan joka päivä näin kesällä. Peittäviä vaatteita älä kiellä, ihan normaali vaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täysin normaalia, ettei tuossa iässä ole sinut muuttuneen ulkonäkönsä kanssa. Lapsesta onkin tullut teini. On täysin normaalia peittää muodot koko yläkoulun ajan, sillä päällä kestää kauan päästä mukaan muuttuneeseen kehoon. Älä missään nimessä painosta nuorta pukeutumaan pieniin vaatteisiin tai push up -rintaliiveihin, vaan anna hänen tutustua uuteen kehoonsa rauhassa. Kyllä ne vaatteet vähenevät, kun täysi-ikäisyys lähestyy ja ulkonäkö alkaa kiinnostaa. Silloin kaipaat päiviä, jolloin nuori ei meikkaa kahta tuntia aamulla ja pukeudu nenäliinan kokoisiin vaatteisiin :)
T. Kouluterveydenhoitaja, yläkoulu
Miksi patistat sen harjaamaan hiuksia? Hyi ite ainaki inhoan hiusten harjaamista, nii onpa kiva jos joku vielä käskis tehdä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On täysin normaalia, ettei tuossa iässä ole sinut muuttuneen ulkonäkönsä kanssa. Lapsesta onkin tullut teini. On täysin normaalia peittää muodot koko yläkoulun ajan, sillä päällä kestää kauan päästä mukaan muuttuneeseen kehoon. Älä missään nimessä painosta nuorta pukeutumaan pieniin vaatteisiin tai push up -rintaliiveihin, vaan anna hänen tutustua uuteen kehoonsa rauhassa. Kyllä ne vaatteet vähenevät, kun täysi-ikäisyys lähestyy ja ulkonäkö alkaa kiinnostaa. Silloin kaipaat päiviä, jolloin nuori ei meikkaa kahta tuntia aamulla ja pukeudu nenäliinan kokoisiin vaatteisiin :)
T. Kouluterveydenhoitaja, yläkoulu
Kauheeta että koulun työntekijä suhtautuu nuoren nenäliinan kokoisiin vaatteisiin hymiöllä.
Älä huoli, kyllä siitä ihan soiva peli vielä tulee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile sinäkin hänen tyyliään ennen kuin tuomitset
Vierailija kirjoitti:
Saako perustelun alapeukulle?
"En haluaisi riidellä tai valittaa. Haluan että hän saa olla oma itsensä ja että välimme pysyvät hyvinä. Mutta silti olen huolissani miten hän pärjää tässä ekstroverttien ja ulkonäköä korostavassa maailmassa."
Siinä. Tuon pitäisi riittää perusteluksi, mutta väännetään nyt vielä rautalangasta.
Et halua riidellä tai valittaa. No herranjestas, älä siis tee niin. So simple.
Haluat, että hän saa olla oma itsensä. No ttu anna hänen siis olla sellainen. Miten sinulle aikuisena ja äitinä se voi olla vaikeaa edes?
Maailma on sellainen jollaiseksi sen tekee. Joten kannattaisiko se jo ihan itsestä aloittaen tehdä sellaiseksi, että introvertit pärjää ja ulkonäköä ei tarvii korostaa?
Ongelma olet sinä, ei lapsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täysin normaalia, ettei tuossa iässä ole sinut muuttuneen ulkonäkönsä kanssa. Lapsesta onkin tullut teini. On täysin normaalia peittää muodot koko yläkoulun ajan, sillä päällä kestää kauan päästä mukaan muuttuneeseen kehoon. Älä missään nimessä painosta nuorta pukeutumaan pieniin vaatteisiin tai push up -rintaliiveihin, vaan anna hänen tutustua uuteen kehoonsa rauhassa. Kyllä ne vaatteet vähenevät, kun täysi-ikäisyys lähestyy ja ulkonäkö alkaa kiinnostaa. Silloin kaipaat päiviä, jolloin nuori ei meikkaa kahta tuntia aamulla ja pukeudu nenäliinan kokoisiin vaatteisiin :)
T. Kouluterveydenhoitaja, yläkoulu
Kauheeta että koulun työntekijä suhtautuu nuoren nenäliinan kokoisiin vaatteisiin hymiöllä.
No nyt taitaa hellehattu puristaa vähän liikaa :D
Mulla oli isä joka oli huolissaan koko lapsuuteni, kun olin hienan pyöreä. Siis oikeasti, vain lievästi ylipainoinen. Äiti taas oli huolissaan, kun en koskaan käynyt missään ja kun ei ollut kavereita. Pakkovierailut hänen kavereillaan joilla "sattumalta" oli sitten kylässä saman ikäisiä lapsia/nuoria. Inhosin sitä yli kaiken.
No mulle kävi lopulta ihan hyvin vanhemmista huolimatta ja heistä riippumatta. Ajauduin porukkaan jossa sain olla just minä sellaisena kuin olin, ja minusta tykättiin. Paikka oli seurakunnan nuoret. Edelleen muutama heistä on minun ainoita, parhaita ja riittäviä ystäviä.
Nykyään en muuten enää ole lievästi ylipainoinen. Olen ihan rehellisesti läski...
Ja olen introverttinä pärjännyt oikein hyvin tässä "ulkonäköä korostavassa ekstroverttien maailmassa".
Saako perustelun alapeukulle?