Naisystäväni lapsi kutsui minua virheellisesti isäkseen vaikka en ole enkä koskaan haluakkaan olla hänen isänsä. Kuinka korjaisin tilanteen?

Sanot sille lapsen äidille, että tämän pitää pitää lapselleen puhuttelu, jossa kertoo, että isä on lapsen isä, ja äidin uusi miesystävä on vain äidin uusi miesystävä.

No huh, nyt on provon haisua ilmassa, mutta sinänsä ihan kiinnostava moraalis-eettinen kysymys.

Puhut asiasta äidin kanssa ja lapselle sanot: olen "Pekka", en isä.

Itse en haluaisi, että lapseni pitäisi vanhempanaan vierasta ihmistä.

Huikkaat lapselle seuraavalla kerralla kun hän kutsuu sinua isäksi, että "voit kutsua minua nimellä". Ei siitä tarvitse isompaa numeroa tehdä. Kyllä lapsi itse tietää, että sillä on oikeakin isä.

Voi kuule, esimerkiksi opettajia sanotaan usein isiksi ja äideiksi. Ei haittaa mitään. Mutta sun seura ei kyllä ehkä ole lapselle hyväksi, koska olet kylmä. Vältä siis.

No sehän oli vahinko ja vahinkoja sattuu. Olen joskus kutsunut miestänikin väärällä nimellä. Vasta jos alkaa toistumaan, voit oikaista lasta ja sanoa, että toivot hänen puhuttelevan sua sun nimellä.

Vaikka kysyitkin miehiltä, niin vastaan silti (olen nainen). Mielestäni voisit ihan ottaa asian puheeksi lapsen kanssa tai vaihtoehtoisesti pyytää lapsen äitiä keskustelemaan lapsen kanssa sinusta ja sinun roolistasi.

Ihan siis ystävällisesti kerrot, että sinä et ole lapselle isä (jos lapsella on oikea isä kuvioissa, viittaa häneen, että hän on edelleen sinun isäsi). Sitten kerrot, että sinä ole lapselle kaveri.

Tietysti puhut ystävällisesti ja siten, ettei lapsi loukkaannu. Siis ei mitään Mä en mikään sun isäs ole -uhoamista, vaan selität vain asian neutraalisti ja ystävällisesti. Ei ole vaikeaa.

Joka tapauksessa kannattaa lapsen äidin kanssa varmistaa, että suhtaudutte samalla tavalla sinun roolisi lapsen elämässä, ettei äiti sekoita lasta puhumalla sinusta isäpuolena tms.

Hmmm epäilen että lapsen äiti tuollaista toivoo ja on syöttänyt lapselle ajatuksen että sinua voi kutsua isäksi.

Sanot vaan suoraan, että en ole isäsi, mutta voin olla ystäväsi, että kutsu minua Masaksi. (Tai mikä ikinä kutsumanimesi nyt onkaan siis.)

Umpi surkea provo. Ja mitä selkeimmin naisen kirjoittama. Säälittävä miesvihayritys. 

Puhumista kannattaa aina kokeilla.

Kannattaa kertoa äidille eli seurustelukumpppanillesi näistä ajatuksista, että ei ole tarkoitus minkäänlaista kiintymystä kehittää tässä, tämä on vain seurustelua eli ei tunteita peliin

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, esimerkiksi opettajia sanotaan usein isiksi ja äideiksi. Ei haittaa mitään. Mutta sun seura ei kyllä ehkä ole lapselle hyväksi, koska olet kylmä. Vältä siis.

Opettajia kutsutaan vahingossa isäksi tai äidiksi ja sitten kaikki muut oppilaat nauravat virheen tehneelle oppilaalle. Tapauksessani on pienestä kyse lapsesta joka selvästi koettaa hakea rajoja ja miettiä oikean ja väärän käytöksen eroja. Hänelle haluaisin opettaa, että hänen isänsä on jossain huitsin Nevadassa enkä minä halua olla millään tavoin vastuussa hänestä tai hänen menestyksestään.

Ap

Sano suoraan lapsen äidille mitä haluat ja korjaatte asian. Esim. lapselle sanotaan vaikka etunimesi ja lapsi sanoo sen. Jos tulee vahinko sanoissa, antaa olla jos on liian pieni tai sitä korjataan välillä. Riippuu mitä lapsi muistaa. Ja kerrot oikeasta isästä joskus, jos se on jossain. Älä tapaa lasta jos et halua olla lapsen kanssa tekemisissä tai älä seurustele naisen kanssa jolla on lapsi, jos se häiritsee liikaa tai ei pysty siihen. Ei lapsi mene rikki totuudesta, minkä kuvan hänen äitinsä on antanut lapselle.

Itse näyttäisin suvereniteettini kasvattamalla lasta.

Vierailija kirjoitti:

Sanot sille lapsen äidille, että tämän pitää pitää lapselleen puhuttelu, jossa kertoo, että isä on lapsen isä, ja äidin uusi miesystävä on vain äidin uusi miesystävä.

Tämä.

Vaikka moni täällä onkin neuvonut sanomaan asiasta suoraan lapselle itselleen, niin silti kehottaisin hoitamaan asian äidin kautta.

Vaikka kuinka silkkihansikkain asian ottaisikin esille, vaarana on, että lapsi loukkaantuu silti - ja sitä verisemmin, mitä todennäköisemmin isäksi kutsuminen oli lapsesta itsestään lähtöisin (vs. rehellinen vahinko, tai äidin syöttämä ajatus).

Sydänjuuriaan myöten loukattu lapsi voi alkaa jopa sabotoimaan vanhempansa uutta parisuhdetta, koska lapsen mustavalkoisella ajattelulla "jos et ole isä, niin sittenhän et ole yhtään mitään".

(Sanon tämän ihmisenä, jonka omista lapsuusvuosista ei ole vielä niin kauaa aikaa...)

Paljon vaikuttaa, tarkalleen millainen lapsi kyseessä. Ikä? Sukupuoli? Se, että 2-vuotias sanoo isäksi on aika paljon erilaisempi juttu kuin että 12-vuotias sanoo ja vaikuttaa siihen, miten asiasta aletaan keskustella. Lapsen tunteet pitää ottaa huomioon ja olla todella hienotunteinen. Mieluummin vaikka vähän narrata että tykkää lapsesta silti vaikka ei ole tämän isä kuin sanoa "asiallisesti" ,ettei ole isä. Tämä "asiallisesti" sanominen, jota täälläkin neuvotaan, kuulostaa lapsen korviin torjuvalta ja kylmältä ja voi aiheuttaa torjutuksi tulemisen häpeää, jolla voi olla pitkäkestoiset seuraukset. Ap:n aloituksesta näkee, että hän ei voi sietää vieraan miehen lasta mutta ei se lapsen vika ole eikä sekään, että hän haluaisi isähahmon elääänsä. joten vähintä mitä voit tehdä, on kertoa asia niin, että lapsi senkin jälkeen säilyttää itsekunnioituksensa eikä joudu häpeämään tuota ihan luonnollista tarvettaan isään.