¿Miten lapsenne ovat sekoittaneet kahta eri kieltä?

Meidän suun alueen motorisesta dyspraksiasta kärsinyt poika käytti kahta kieltä ( suomi ja kehitysmaan heimokieli) sujuvasti sen mukaan kumman kielen samaa tarkoittavan sanan hän osasi paremmin. Osasi vain tietyt äänteet ja näin vaihteli kieliä sujuvasti. Kysyimme pariltakin foniatrilta, että eikö poika erota kieliä, mutta näiden kielten ammattilaisten mielestä poika on vain fiksu, kun käyttää aina niitä sanoja kun osaa. Ajan kanssa suomi pääsi voitolle. Meillä puheen reilu myöhästäminen ei johtunut useasta kielestä, vaan ihan fysiologisesta ongelmasta, joka korjaantui vuosien puheterapian jälkeen.

Mutta ei kai se kovin vaarallista ole. Itse korjaan aina suomenkielisen sanan, esim jos tytto sanoo " Mun armiin sattui" korjaan etta voi, sattuiko sua kasivarteen. Mitaan erikoisen hauskoja tilanteita ei ole sattunut taman sekoituksen ansiosta.

Hauskoja esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon! Lähinnä tulee mieleen esimerkkejä sanojen lainaamisesta toiseen kieleen:



Koska persikka on hollanniksi " perzik" , mansikasta tuli " manzik" . Näihin uusiin lainasanoihin liimautuu mukaan myös usein hollannin diminutiivipääte -je: hupusta on tullut " hupje" , ja liikennemerkistä " merkje" . Yhdyssanoja tehdään kääntämällä sanan molemmat osat erikseen: ijs-beer = jäätelö-nalle (jääkarhu), tai sekoittamalla molempia kieliä: kirjan-merkki + blad-wijzer = kirja-viisari.



Hiljaisesta kaudesta on kokemuksia sekä oman että tuttavan lapsen kohdalta. Nämä molemmat lapset puhuivat pieninä paremmin suomea. Oma tyttöni meni hollantilaiseen päiväkotiin 1,5-vuotiaana, mutta alku oli vaikeaa, eikä hän heti sopeutunut isoon ryhmään hyvin. Vaikka puheen kehitys kotona oli normaalia, tarhassa hän oli hyvin hiljainen. Vasta vähän isompana, kun oli tutustunut tarhaporukkaan hyvin, hän alkoi yhtäkkiä jutella ummet ja lammet. Tarhan täti oli tosi hämmästynyt, " hei tyttöhän osaa puhua" ! Tuttavan pojalla oli koulussa sama tilanne. Valitettavasti opettaja ei ymmärtänyt tilannetta vaan halusi pakottaa pojan puhumaan, ja sehän vain pahensi asiaa. Meidän suomalaisten äitien aloitteesta kotikaupungissamme on nyt tutkittu esikoulunopettajien tietämystä kaksikielisyydestä, ja heille tarjotaan aiheesta enemmän koulutusta ja materiaalia, sillä on hyvin tärkeää tunnistaa hiljainen kausi. Opettajien on oltava kärsivällisiä eikä pakottettava lasta väkisin puhumaan.

Asutaan myos hollannin kielisessa maassa ja meilla puolestaan hellittelypaate - ke on kovassa kaytossa (aitike, nalleke...) ja tosiaan joskus lausessa joskus menee sanat hienosti sekaisin.



Jotkut tietys sant tulee aina suomeksi ja jotkut hollanniksi.

Esim " myos" sanotaan aina hollanniksi " ook" .

" Nalle ook mukaan..." sitten mina korjaan " ahah- nalle tulee siis MYOS mukaan" johon lapsi vastaa reippaasti " Joo, nalle ook myos mukaan" . Eli sita " ook" sanaa ei missaan nimessa jateta pois.

ja puhuu vasta niin vahan ettei se varsinaisesti viela sekoita. Siis sekoittaa, mutta enimmakseen siksi, etta kaytta vaan yhta sanaa yhdelle asialle, jotkut suomeksi, jotkut italiaksi. Nyt on alkanut enemman ja enemman kayttaa molemminkielisia sanoja monille jutuille, ja hauskaa on kun han joskuss ihan kysyy multa jotain sanaa suomeksi. Esim. sanoo " mamma, callo (cavallo)?, mamma?" ja siihen mun pitaa sitten vastata " heppa" , johon poika, " si, peppa!" . Ei vaan kai muistanut etta mika se olikaan suomeksi se ja se sana.



MUTTA joskus han ei hyvaksy kun kutsun leluja tai muita juttuja suomeksi. Inttaa vaan etta " no, libro (kirja)" esimerksi. Olen alkanut sanomaan hanelle siihen, etta " isi sanoo " libro" , aiti sanoo " kirja" " . Se on saanut hanet hyvaksymaan sitten sen suomekielisenkin sanan.



Yksi hassu sekaannus on, etta italiaksi karhu on orso. No, mina sitten opettaakseni enemman eroavan sanan, olen kutsunut elefantia norsuksu. Ja hanella sita sitten tulee nalle! Orso on melkein sama kuin norso, ja kun orso on kerran karhu, niin norsukin on --> nalle!

...kayttaa monesti " varmuuden vuoksi" seka saksan prepositiota etta suomen paatetta samassa lauseessa eli tyyliin: " ...von talo_sta_" . Monesti myos ilmeisesti silkkaa mukavuudenhaluaan tekee " suomenkielisia" sanoja saksan ja ranskankielisista lisaamalla -i paatteen, hauskin naista ehka on ollut ranskan " pull" (=villapusero) +i joka aantyy sitten " pylly" ;-). Sanon mukavuudenhaluaan koska tentattaessa tietaa yleensa myos suomenkielen sanan, on vain oppinut etta monesta ulkomaankielisesta sanasta tulee suomea tuon i:n lisaamalla, esim. buss+i. Osaa puhua ihan " selevaa suomeakin" jos tajuaa etta toinen (esim. sukulaiset) eivat oikeasti ymmarra hanen osaamiaan kielia.

...korjaamisesta: valilla korjaan, valilla en, yleensa vain kysyn etta mita se oli suomeksi. En ole erityisen huolissani koska tytto menee suomenkieliseen kouluun joten siella varmasti virheet korjaantuvat aikaa myoten. Vaikenemiskausia meilla ei ole ollut, luulen etta osittain ikakysymys mutta osittain myos se etta tytto on aina elanyt kolmi- tai nelikielisessa ymparistossa jossa yksikaan kieli ei ole selkeasti dominantein. Ystavapiirin kokemusten perusteella olen ajatellut etta vaikenemiskaudet liittyvat monesti sosiaaliseen hyvaksyntaan tms. eli jos kaikki kaverit puhuvat kielta Y saattaa lapselle olla " noloa" puhua kielta X. Voin olla vaarassakin.

ElsaAlice:

Ystavapiirin kokemusten perusteella olen ajatellut etta vaikenemiskaudet liittyvat monesti sosiaaliseen hyvaksyntaan tms. eli jos kaikki kaverit puhuvat kielta Y saattaa lapselle olla " noloa" puhua kielta X. Voin olla vaarassakin.

Joo pitää paikkansa esimerkiksi, jos äiti on vieraskielisessä ympäristössä ainoa, joka puhuu suomea. Lapsi voi silloin kieltäytyä puhumasta suomea, koska ei " tarvitse" sitä muualla kuin äidin kanssa, ja koska ei halua olla erilainen kuin kaverit, tai vaikka koska isä ei ymmärrä.

Vaikeneminen ympäristön kielisessä paikassa käsittääkseni taas liittyy siihen, että lapsi ei uskalla puhua, koska pelkää puhuvansa väärin.

Lasten vahvin kieli on asuinmaamme kieli (ranska), koska sitä he kuulevat eniten. Kotikielemme on ranska + päivähoito ja koulu. Molemmat lapset ovat aloittaneet suomella mutta nopeasti ranska on päässyt voitolle. Isän arabia on kaukana takana, koska isi puhuu sitä aika harvoin.



Alussa molemmilla lapsilla on ollut selvästi tietyt asiat/sanat aina tietyllä kielellä, hiljalleen he ovat oppineet saman sanan toisellakin kielellä. Esim esikoinen sanoi aina tiara (lentokone) kaikenkielisessä puheessa 2 v saakka, sitten oppi sanomaan lentokone ja viimeisenä l' avion.



Prepositiot ja suomen sijamuodot menevät joskus sekaisin. Kun aloitin pikkukakkoselle syöttämään puuroa ja hän yökki koko ajan, esikoinen (4,5v) selitti " vauva ei tykkää de puuro" . Kysymykseen missä isä on, vastaus on usein " autotallissa tai ulkonassa" . Eihän pelkkä ulkona voi olla oikein, sehän olisi liian helppoa :)



Kotona esikoinen vieläkin puhuu kieliä sekaisin, mutta koulussa ei kuulema koskaan. Taitaa olla mukavuudenhaluinen kun tietää että kaikki kuitenkin ymmärtävät kaikkea.



Esikoinen aloitti peruskoulun syyskuun alussa ja open mukaan ranskan taito on äidinkielen luokkaa paitsi että feminiini ja maskuliini menee joskus sekaisin. Suomenkieli on aika kaukana äidinkielen tasosta, noita sijamuotovirheitä tulee usein, sanavarasto on kapea ja aksentti eksoottinen.

Minusta tytto puhuu varsin ymmarrettavaa suomea, hanella on suomalaisia kontakteja hyvin vahan, lahinna vain mina. Kuten ElsaAlicen tytto, han varmuudeksi saattaa laittaa prepositioita, esim. " Annan taman for sinulle, aiti." Ja nyt on kysymykset tyylia " Do kengurut hyppii?" Joskus jos ei suomen sana tule mieleen, niin sitten koitengaan fingelskaa, " mina copytin sinua."



Kielet han erottaa toisistaan, ja virheet ei minusta ole mitenkaan pahoja. Noista Do-kysymyksisa olen yrittanyt hanta saada luopumaan. Nyt han on siis aloittanut koulussa, ja oppinut paljon uusia sanoja, joita ei sitten valttamatta aina suomeksi osaa.



Tytto oli kylla aika yllattynyt, kun hanen opettajansa ei osaa suomea, mutta vaikuttunut open taidoista, kun se osasi kirjoittaa hanen nimensa oikein.

Ja suomeen sekoittui siis turkin kieli: Hanska suomeksi, -lar paate on turkin monikon paate, a sitten viela suomen monikon t sinne loppuun. Joskus tulee tallaisia kielikukkasia, mutta aika harvoin kumminkin, ei edes paivittain. Hyvin pysyvat kielet erillaan. Lapset ovat 3v ja 4.5v.

jos tytto ei ole tiennyt jotain sanaa suomeksi, niin saattaa sanoa ranskaksi. Ranskankielesta on tarttunut vaikutusta muutenkin, esim. " mina olen vasynyt mina" eli mina sanaa toistaa lauseen lopussa. olen yrittanyt selittaa, ettei ylimaaraista mina-sanaa tarvita. kielioppi kangertelee myos jonkin verran. alkaa ranska vahvistua kovasti. tytto kohta 5-v.