Hei sinä joka tänään riehuit kirpparilla!

Mahdatkohan itse olla äiti vai " jeesustelija" , joka osaa, tietää ja taitaa kaikki? Tukasta kiinni ottavalla äidillä tai isällä ei asiat ole yhtään sen huonommin tai paremmin kuin sinullakaan. TÄYSIN inhimmillistä, että tuollaisessa tilanteessa hermostuu ja pinna kertakaikkiaan palaa.

Kehottaisinkin sinua menemään itseesi ja miettimään vielä toisenkin kerran kommenttejasi. Ilmeiseti olet " lapseton" tai vaihtoehtoisesti herranenelin/enkeleiden äiti, joka nyt vaan vielä äitiydessään ei ole joutunut kohtaamaan kiperiä tilanteita.......Vierailija:

tuli vaan mieleen juuri yks tuolla tavalla käyttäytyvä äiti

että pitkällisen masennuksen väsyttämänä olisin viimein valmis ottamaan apua vastaan, mutta keskusteluapuun on melkein vuoden jonot ja esimerkiksi sosiaalitoimen kotipalvelussa on " niin kova kiire" että kerran kuussa saattaa joku ehtiä käymään. Niin että se siitä " apua saa kun sitä pyytää" ...

kadulla tai kirpputorilla? Soittaisit kytät, eikö?

Onko lapsi oikeutettu saamaan apua samalla lailla, kun aikuinen.

ON ja enemmänkin!

Miksi et soittanut jonnekkin... toi on niin kauheeta

paha mieli tästä jutusta.

Jos noin voi riehua yleisellä paikalla, niin mitä sitten elämä on kodin seinien sisäpuolella.

Ap, oletko nähnyt tätä äitiä aiemmin?

Olisi hyvä, jos tämä perhe saisi apua. Säälittää pieni poika raukka!

enkä ole luultavasti nähnyt tuota äitiä aiemmin, mutta uskon, että asuu täällä lähikortteleissa, koska oli liikkeellä vaunujen/rattaiden kanssa..



Oli todella ikävää, että pieni poika joutui rukoilla ja anoa äidiltä, että tämä sanoisi hänelle jotain :O

Kävi niin sääliksi, ja nyt jälkeenpäin harmittaa, etten suoraan tarjoutunut ottamaan pojan hoitoon, mutta olisi se varmaan ollut outoa vieraalta ihmiselta.. Tai en tiedä. Itseasiassa varmaan pelotti, että hirmuäiti olisi käynyt väkivaltaiseksi tai jotain.



Kuitenkin, toivon, että hän nyt jotenkin miettisi tekojaan, hakisia apua, tai muuttaisi käyttäytymistään.



ap

minulle tuli kuvauksesi perusteella sellainen olo, että on

joko lopen uupunut ettei enää pysty kontrolloimaan

käytöstään tai sitten hänestä on ihan ok kasvatustapa se, että lapsille saa huutaa ja tukasta saa riuhtoa, jos ei ole kunnolla.



Tukistaminenkin on väkivaltaa, ja fyysisen väkivallan lisäksi tuossa tilanteessa oli henkistä väkivaltaa, kun ei suostunut lohduttamaan poikaa tai juttelemaan pojalle.



Voi kun me aikuiset olisimme rohkeampia puuttumaan noihin tilanteisiin ja pitäisimme lapsen puolia! Tuskin olisin itsekään uskaltanut tilanteessa toimia muulla tavoin kuin sinä, ap olet toiminut.

että onkohan heillä kotona kaikki hyvin. Kun hudetaan julkisella paikalla niin pahasti, ei varmaan kotona ainakaan vähenpää huudeta. Miten voisi puuttua tuollaiseen? Eihän sitä voi kenenkään kotiin mennä vakoilemaan ja tarkastamaan, että lapsilla on kaikki hyvin.

miksi aina sanotaan, että hae apua?? Olin joku vuosi sitten totaalisen uupunut, joten voin hyvin ymmärtää sitä tilannetta, kun ei enää jaksa, vaikka ei tuollaista käytöstä tietenkään hyväksyä voi. Mutta kun ei ole mitään apua tarjolla, ei edes rahasta.

suoraan sanoa, että seuraavalla kerralla kun retuuttaa lastansa julkisesti niin kutsutaan viranomaiset paikalle.

Vaikeahan tuollaiseen on puuttua.. VArsinkin kun sitten äiti reagoi riehumalla ja haistattelemalla, eiköä ole halukas yhteistyöhön tai kuuntelemaan puhetta.

kyllä varmasti saa apua jos avoimesti kertoo neuvolassa yms siitä että on niin hajalla, että huutaa/tukistaa lapsia yms, mutta on valmis hakemaan apua.

Ihan taatusti jos menee esim. MLL tai seurakunnan tai johonkin päiväkerhoon sanomaan, että nyt ei enää kestä, niin sieltä varmasti tarjotaan vapaaehtoishoitajaa auttamaan.

Terveyskeskukseen voi hakeutua hakemaan lähetettä terapiaan, sossuun voi mennä kertomaan fiiliksistä, sieltä voi saada tukiperheen avuksi jne.

totaalisen väsynyt ja tuntuu, että kohta tapahtuu kauheita (siis vaikkapa aikoo käydä lapseen käsiksi), niin silloin voi soittaa neuvolaan tai vaikkapa hätänumeroon. On vastuullista aikuisuutta, että osaa myöntää, että nyt en enää jaksa! Kyllä apua saa, kun vaan soittaa ja sanoo, että nyt olen ihan loppu! Viranomaisten tehtävä on järjestää perheelle apua, jos äiti/isä tuntee olevansa totaalisen väsynyt.

olisi pitänyt käyttää huumeita tai ryypätä. No terapiaa en tosin kokeillut, koska se ei olisi omaan uupumiseeni varmaan tuonut helpotusta, varsinkin kun en olisi sinne edes voinut mennä, ei lapsia olisi voinut yksinkään jättää. 8

niin se palaa. En halua puolustella tämän äidin tekoa. Miettikää kuinka moni teistä on menettänyt temppuilevan lapsen kanssa hermot? Toki julkisella paikalla kasvattaminen aiheuttaa negatiivista huomiota.



Jos leikitään ajatuksella, että tällä äidillä ei ole kotona mitään ongelmia ja hänellä on vain vilkas ja vaativa lapsi. Äidillä on voimakas tempperamentti niin myös lapsella.



Viimeinen niitti oli varmaan ulkopuolisen neuvominen, nöyryyttäminen ja tilanteeseen puuttuminen. Siihen päälle vielä muiden " maailman maltillisimpien" mulkoilut, voi kamala millainen äiti. Mitä tällä äidille on jäänyt muuta mahdollisuutta kun menettää suurennuslasin alla loppukin maltti.



Ap vaikka nyt täällä kauhistelet tekopyhänä, muista meille kaikille voisi joskus käydä samalla tavalla.

olevasi niin rikki, että lapsesikin voivat pahoin? Ja kerroit, että mahdollisesti huudat, tukistelet, lyöt, kaltoinkohtelet muuten lapsia? En usko että sellasiessa tilanteessa jokainen olisi kääntänyt selkänsä.

Luulisi, että ainakin seurakunnalta löytyisi vapaaehtoisia auttajia, jos vain kunnolla osaa pyytää!

Myös papeille yms voi mennä juttelemaan ja ottaa vaikka lapset mukaan.

Perheterapiasta tms. tulee myös henkilö kotiin jos tarve!

tullut suoraan tältä kirpparilla raivoavalta äidiltä. Varsinkin jos äiti olisi kokenut syyllisyyttä tapahtuneesta...heti olisi ymmärretty ja kirjoitettu kilvan kokemuksia omasta hermotumisesta lapseen.

On se kyllä aika kamala juttu jos on ihan normaalia, että kun hermot menee niin sitten käyttäydytään noin!



Tottakai pinna palaa! Mutta silloin sitä ei pureta lapsiin noin kovasti! Ymmärrän, että joku joskus korottaa ääntä, huutaa, paiskoo vaikka ovea, mutta ei noin selvästi ignoroi, laita lasta anelemaan, tiuski ja pahoinpitele pitkän aikaa putkeen, eikä se lopu räjähdyksenkään jälkeen, vaan jatkuu.

Minusta ap:n kuvailema tapaus ei nyt ihan ollut niitä sarjassamme " äidiltä nyt vähän paloi pinna" tapauksia, joita meille jokaiselle sattuu joskus.



Ensinnäkin jos pinna palaa niin pahasti, että käy käsiksi lapseen, niin se ei ole enää mikään pikkujuttu, vaan RIKOS.



Ja sitten tämän äidin reagointi, haistattelu ym. kertoo kyllä siitä, ettei

kyseessä ollut mikään ohimenevä pieni kuohahdus.



Jos pikaistuksissaan lasta tukistaa, niin normaali vanhempi tuntee siitä heti syyllisyyttä ja pyytää lapselta anteeksi, hyvittelee tätä ym. Tätä tämä äiti ei ap:n mukaan tehnyt vaan jatkoi kirpparikierrostaan.

ruttaan nenäsi kasaan..:( Nurkan takana alkoi taas tyttö huutaa. Kauheaa mitä tapahtuu kotona jos kadulla jo meininki tuollaista.. En puuttunut asiaan, itse olen raskaana ja pelotti että saan turpiini minäkin..

En tosin ruvennut ihan kurkkusuorana huutamaan. Aamu alkoi kiukuttelulla, vauva itki koko yön, olin todella väsynyt. Kaupassa oli pakko käydä, ja tietenkin vanhemman lapsen kiukuttelu jatkui sielläkin. Lopulta lapsi juoksi karkuun ja hajotti hyllystä tavaraa. Siinä oli kiukussa pidättelemistä. Poika huutaa, mä yritän olla rauhallinen, poika vaan huutaa, potkii, satuttaa itsensä. Puhallan, ei ole hyvä, poika vaan jatkaa. Lopulta rupeaa puremaan minua. Siinä sitten suutuspäissäni otan pikkaisen tukasta kiinni, ja eiköhän ole heti kaksi nais ihmistä minun kimpussa. Syyttää, haukkuu, uhkailee soittaa ties minne. Alussa naiset vaan naureskelevat pojan temppuilulle, mutta heti kun hermojen menetyksen partaalla yritän saada pojan aisoihin, on joku syylistämässä yksin minut. No, onneksi tämä on ollutta ja mennyttä. Mutta lisään vielä tähän kun joku sanoi että miksei haeta apua tällaisiin hermoromahduksiin. Minä hain apua heti tuon jälkeen. Vaikka olikin se yksi ainoa kerta kun hermot menivät oikein kunnolla. Mies tekee keikka hommia, joten sen piikkiin kaikki laitettiin eikä apua todellakaan tullut miltään taholta vaikka kuinka anelin ja rukoilin. Kerroin olevani todella väsynyt ja lopussa. Silti ei vaan apua saanut, ei hoitajaa ei edes päässyt puhumaan kenenkään kanssa:( Näin täällä apua saa.

Pitäisi todella saada rohkeutta aina puuttua tuollaisiin käytöksiin! Varsinkin jos se tapahtuu julkisella paikalla, niin, että läsnä on paljon ihmisiä, ettei mitään vakavaa pääsisi tapahtumaan.