Intuitio yrittää kertoa jotain?
Olemme hankkimassa uutta kotia uudelta paikkakunnalta ja nyt ennen h-hetkeä alkaa epäilyttää onko tämä oikea liike vai ei. Eniten mietin lasten puolesta millaiset uudet koulut, kaverit ja miten sinne sopeutuu ja ollaanko sitten liian kaukana kaikesta kuitenkin. Tämä on kaupungin ulkopuolella useita kilometrejä. Mieheni ei mieti tällaisia ja on sitä mieltä että stressaan turhasta. Paikka on ihana ainakin ulkoisesti ja mielessä on että tää on just oikea juttu meille ja sitä mitä on haluttu, mutta miksi taka-alalle tulee silti näitä negatiivisia ja epäileviä ajatuksia vähän väliä? Onko teillä kellään ollut tällaista kokemusta kun jokin isompi muutostilanne edessä? Olen kyllä huoleen taipuvainen muutenkin ja koitan tunkea ajatukset pois tieltä, mutta mietin onko sekään oikein.
Kommentit (35)
Olisihan se outoa jos ei epäilyttäisi ollenkaan. Ei minulla ole koskaan ollut sellaista.
Mieli on taipuvainen pelkoihin ja varman päälle pelaamiseen liittyviin ajatuskuvioihin.
Intuitio on taas sisältä nouseva selkeä tunne jostakin asiasta.
Epäilykset heräävät juuri ennen isoa päätöstä. Intuitio olis kertonut jo prosessin alussa ettei ole oikea ratkaisu. Tai näin itse näitä pohdin
Vierailija kirjoitti:
Luota intuitioosi, älä muuta, asia ei herätä huolta syyttää suotta, sä oot äiti ja äideillä yleensä on vahva suojeluvaisto lapsiaan kohtaan.
Niinpä näin olen välillä miettinyt mutta sitten kun muut puhuu ettei ole huolta niin ajattelee että ne huolet on vaan omia turhia mietintöjä. Pelottaa että tekee väärin kummin päin vaan valitsee.
Minulla ainakin herää isojen päätösten edellä aina epäilyt ja pelkotilat. Joku suojaus se varmasti on. On ihan hyvä taito osata erottaa pelko ja intuitio.
Intuitio osuessaan oikeaan, suojaa ja turvaa ihmistä. Se voi olla väärässäkin toki.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakin herää isojen päätösten edellä aina epäilyt ja pelkotilat. Joku suojaus se varmasti on. On ihan hyvä taito osata erottaa pelko ja intuitio.
Miten nuo osaa erottaa kummasta olisi kyse?
Mielestäni olet oikeassa. Pitkä välimatka on hankala. Paitsi jos käy todella harvoin, mutta mistä tietää pitääkö käydä useammin poikkeustilanteissa ja se voi tehdä uupuneeksi. Ja tottakai yrittää silti saada hyvän ympäristön, vaikea yhdistää kaikki yhteen. Mieti paperille kuinka kaukana eri asiat ovat.
Ehkä joskus on vaan kokeiltava ja otettava pieni riski ja todettava sitä kautta oliko oikein vai väärin?
*Siis tarkoitin että käykö harvoin isossa paikassa vai usein. Ja mitä kaipaa, että ympäristö on toimiva.
Mitäpä jos miettisit ihan järjellä.
"Kaupungin ulkopuolella useita kilometrejä".
Ollaanko siis täysin esim. bussiliikenteen ulottumattomissa, täysin maalla, jossa kulkee yksi bussi kaupunkiin aamulla ja toinen takaisin illalla? Vai onko säännöllistä joukkoliikennettä? Miten lapset kulkevat lähimpään kouluun? Onko se pyörämatkan päässä? Pitääkö joka aamu nousta kuudelta, että ehtii siihen yhteen ainoaan aamubussiin? Entä sitten yläkoulu/lukio/amis? Ovatko ne kuinka kaukana? Kuka kuskaa harrastuksiin? Entä jos lapset haluavat koulun jälkeen jäädä kaverille? Kuka hakee?
Kaupassa käyntikin on metkaa silloin kun pitää oikeasti miettiä kolmen-neljän päivän tavarat kerralla, kun ei millään viitsi näillä bensanhinnoilla lähteä ajamaan 40 kilometriä maitopurkin takia (vs. kipaiset hakemassa sen lähikaupasta vaikka iltalenkkinä).
Ja aikaa menee siinäkin kun ajelee töistä kotiin.
Jos lapsilla on nyt ystäviä ja harrastukset yms. mistä pitävät, niin en vaikuttaisi heidän elämäänsä muuttamalla toiselle paikkakunnalle. Hyviä ystäviä on vaikea löytää.
Mä ainakin muuttaessa koin, että juuri tää asunto on juuri meitä varten, en epäillyt missään vaiheessa asiaa.
Minun mieleni on muutosvastainen ja kaikkien vähänkin isompien muutosten alla alkaa huolehtimaan ja tekee mieli perua kaikki.
Useita kilometrejä? Ei nyt kuulosta mitenkään ylittämättömältä esteeltä. Pelkäät muutosta. Se ei silti tarkoita, etteikö muuttopäätös olisi oikea.
ihmisen sisäinen ääni kertoo aina totuuden. jos haluaa vain sitä kuunnella.
tämä ap taasen käynyt porvoossa.
Kävisin vielä paikan päällä kuulostelemassa ja aistimassa fiiliksiä. Luotan intuitioon niin paljon, että tiedän sen varassa, olenko menossa oikeaan vai väärään, vaikka joskus toiminutkin vaistoa vastaan. Hintaahan niille kerroille on tullut, mutta opettavaisia virheitä olleet.
Jos yhtään epäilyttäisi, eikä olisi pakko tehdä isoja muutoksia, niin laittaisin lasten hyvinvoinnin etusijalle, katsoisin heidän vinkkelistään asiaa.
Vahvaan intiuitioon kannattaa aina luottaa, mutta täytyy oppia erottaa intuitio normaalista pelosta ja epäilyksestä.
Luota intuitioosi, älä muuta, asia ei herätä huolta syyttää suotta, sä oot äiti ja äideillä yleensä on vahva suojeluvaisto lapsiaan kohtaan.