minä olen NIIN läpeensä kyllästynyt ihmiseen joka on ns. " ystäväni"

Olen ennenkin saanut nauttia tällaisten ihmisten " ystävyydestä" .

Siis lyhyesti; olemme vähän yli parikymppisiä ja tunteneet pari vuotta. Vietämme paljon aikaa yhdessä. Tyyppi on ihan kiva ja meillä on paljon yhteisiä asioita. ihmisenä olemme kuitenkin ihan erilaisia.

No, nyt olen ajan myötä kyllästynyt tämän tyypin " suoraan asenteeseen" toisin sanoen höän paukauttelee omat mielipiteensä ilmoille aina ja arvostelee melkein koko ajan muitten tekemisiä. Välillä vaikuttaa todella musta valkoiselta ja lapselliselta ihmiseltä. Ja sitten jos hänellä menee päin peetä niin kyllä saan osani siitä! Heti ollaan vittuilemassa ja piikittelemässä. Muutenkin pännii kun koko ajan tietää kaikesta kaiken.

No, olen itse tehnyt oman luonne " analyysin" ja laittanut tämän hlön kaikki pätemistarpeet sen piikkiin ettemme ole tunteneet syvemmmin ja hänellä on huono itsetunto. Nyt alkaa pinna multa mennä. En voi ymmärtää miksei " aikuinen" ihminen osaa käyttäytyä solidaarisesti muita kohtaan. Eikö tällaiset ihmiset muutu ikinä??? Laitanko välit poikki?

Tuntuu että tähän ikään mennessä on " ansainnut" sellaisen seuran, jossa ei tarvitse teeskennellä ja olla ainoana ottavana paskan niskaan saajana. En ole itse todellakaan mikään hissukka, ehkä fiksu sitten koska otan huomioon myös sen toisen ihmisen.

huh.. Tulipa tekstiä. Kiva kun sai purkautua. Tämä " kaverini" on melkoinen tapaus...