Vanhus ja vanhus

Näin somessakin huomaa miten elämä kohtelee eri lailla eri ihmisiä. Olen 76, jotain kremppoja on ja liikuntavammaa, mutta asun itekseni, ajan autoa, pieniä lapsia en voisi katsoa mutta kouluikäisten turvana ja ruokkijana pystyn olemaan. Samoin lemmikkivahtina. Yläkertaan kiitos terveydestä.
Sitten joillain alkaa 50 + muistisairaudet, joita pelkään kaikkein eniten. Jotkut joutuvat alle 70- vuotiaiden vanhempiensa asioista jo olemaan huolissaan ja auttelemaan.

Toki olen vanhus ja näytänkin siltä, mutta sisälläni on vielä se nuori nainen. Ällistyn itsekin kun sanon olevani vanhus.