Lue keskustelun säännöt.
Olen hoitaja ja pelkään hirveästi väkivaltaisia tilanteita :/
15.06.2022 |
Työstäni ei meinaa tulla mitään, kun joka paikassa on väkivaltaa. Joka paikassa. Olen vaihtanut paikkoja, mutta se on todella yleistä. Pelkään, että romahdan, koska olen lapsena kokenut väkivaltaa ja alan esim vapisemaan jos joku karjuu tai heittelee tuoleja. Minua on lyöty pari kertaa, en ole saanut nukuttua sen jälkeen muutamaan yöhön.
Mikä ratkaisuksi? Työterveydessä vaan sanottiin että se kuuluu alaan ja napit huiviin. Ei ne mitään auta. Sama epmiellyttävä tunne mahassa kun menee iltavuoroon, kun ei tiedä mikä siellä odottaa.. olen 30-vuotias ja ollut muutaman vuoden. Ei ole helpottanut yhtään.
Kommentit (21)
Olen jo vanhempi hoitaja ja pelkään kaikenlaista väkivaltaa. Pelkään isokokoisia, aggressiivisiä hoidettavia. Olen pitkällä sairauslomalla, en palaa enää alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jo vanhempi hoitaja ja pelkään kaikenlaista väkivaltaa. Pelkään isokokoisia, aggressiivisiä hoidettavia. Olen pitkällä sairauslomalla, en palaa enää alalle.
Saitko sairasloman työterveydestä ja tuolla syyllä?
Hoitotyössä ja terveydenhuollossa olleena en ole kokenut väkivaltaa vuosien aikana ollenkaan.
Olenko sitten valinnut hyvin työpaikat tai toiminta rauhallisen varmaa kaikille osapuolille, tiedä siitä. Toki joskus joku huutanut mutta siitä rauhoittunut kun tilanteessa rauhallisen määrätietoisesti hoidettu asia.
Kannattaa työpaikalla käydä läpi noita uhkatilanteita ja miettiä sitä työpisteen valintaakin.
Vierailija kirjoitti:
Hoitotyössä ja terveydenhuollossa olleena en ole kokenut väkivaltaa vuosien aikana ollenkaan.
Olenko sitten valinnut hyvin työpaikat tai toiminta rauhallisen varmaa kaikille osapuolille, tiedä siitä. Toki joskus joku huutanut mutta siitä rauhoittunut kun tilanteessa rauhallisen määrätietoisesti hoidettu asia.
Kannattaa työpaikalla käydä läpi noita uhkatilanteita ja miettiä sitä työpisteen valintaakin.
Kuulostaa uskomattomalle. Yksi vanha kaverini on osastonsihteeri terveysasemalla ja sielläkin joku hullu oli lyönyt nyrkillä siihen pleksiin ja karjunut tappouhkauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuttelua tuo vaatii mielestäni. Koen (erittäin harvoin) mieshoitajana myös töissä joskus väkivaltaa mutta minulla tilanne on päinvastoin, väkivaltainen lapsuus tekee tilanteista lastenleikkiä verrattuna aiempiin kokemuksiini.
Vaihdoin alaa tuon takia. Työskentelin hoitajana autismipuolella, jossa väkivaltaa joutui pahimmillaan kohtaamaan lähes joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivallasta traumatisoituneen ei kannata hakeutua hoitoalalle. Mutta sen sinä tiedäkin.
Alanvaihto vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoin alaa tuon takia. Työskentelin hoitajana autismipuolella, jossa väkivaltaa joutui pahimmillaan kohtaamaan lähes joka päivä.
Saako kysyä minne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossakin varmasti eroa että oletko kehitysvammaisten kanssa, psykogeriatrisella osastolla, päivystyksessä vai sitten vaikka lasten syöpäosastolla tai saattohoito-osastolla tai mikä se työpaikka ihan oikeasti on.
Kyllähän noissa usein jotain varaa on suunnata itseä kiinnostavaan ja sopivaan
Mitä te typerät kiviaikavarpààt nyt ette pelkäisi, sotaa,punkkeja,koronaa ja nyt jo työtänne.Hohhoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluttaudu kirurgiselle tms missä potilaat eivät riehu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä te typerät kiviaikavarpààt nyt ette pelkäisi, sotaa,punkkeja,koronaa ja nyt jo työtänne.Hohhoh.
Tervetuloa itse koettamaan Niuvanniemeen.
-ohis ja siellä työskentelevä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te typerät kiviaikavarpààt nyt ette pelkäisi, sotaa,punkkeja,koronaa ja nyt jo työtänne.Hohhoh.
Tervetuloa itse koettamaan Niuvanniemeen.
-ohis ja siellä työskentelevä
Eri. Ex-Niuvan hoitajia jututtaneena voisin työskennellä siellä ihan hyvin, Julkulassa vahdin potilaita joille ei ollut Niuvassa tilaa, ja pärjään aika hyvin isoillekin ukoille.
-Mies, 188cm 98kg
Jos vaikka illat pelottaa ja yksikkö ei tunnu sopivan niin toista suuntautumista? Hoitajana kai ihan hyvin työllistyy?
Voi ei. Suosittelen työpaikkaa jossain
- gastroenterogisessa yksikössä (skopiat)
- teho-osasto
- leikkaussali
Päivystys, geriatria, sisätautiosastot ja lastenosastot (psyk) on pahimpia.
Etkö kulu liitoon? Puhuisit luottamus: nainen tai mies , miten turvaavat työsi?Tällä sinun työolosi ei parane ja uskoisin työssä käyvät ei tällä roiku alaltasi?Asioista puhutaan palavereissa ei tällä.Oletko syrjäytynyt työssäsi,ystävä piirissä ja kun et kuulu liitoon ,sinua ei kuulla?Normaali ihminen vaihtaa alaa.Uudelleen koulutautuu ikään katsomatta .
Tiedän aloittaja tunteen. Itse olen yläkoulun aineenopettaja huonolla alueella Helsingissä. Jokaisella luokalla on 5-14 todella väkivaltaista oppilasta. Viimeisen neljän vuoden aikana koulussamme yhdeltä opettajalta on murtunut käsi, itseltäni ranne, yhdeltä lyöty hampaat sisään, yhdeltä potkittu muutama kylkiluu rikki ja niin edelleen. Haavoja ja puremia paljon enemmän. Edes otsikoihin emme silti pääse, kun lehdet vain kirjoittavat pitkästä kesälomastamme. Aivan kuten teillä hoitajille puhutaan vain palkkatoiveista lehdistössä, ei muusta.
Töissä pelottaa, mutta alle 30-vuotiaan naisen on vaikeaa saada muuta kuin sijaisuuksia ympäri Suomea. Itse onnistuin tämän vakipaikan saamaan, joten pitää vielä kestää. Vaikka aika samanlaista tämä on muuallakin. Myös opettajan työssä väkivalta on arkea. Ei tähän totu.
N29, 154 cm/46 kg
Pitäisi määritellä miksi joku on väkivaltainen - onko se hetkellinen paniikki vai krooninen humalahuitoja, onko kipua, pelkoa, ahdistusta, hätä, kiire, tarvitseeko lääkkeen jota ei saa, liian tiukat säännöt (esim. maski kasvoille), jokin väärin, ei ole kuunneltu asiakasta vai alkoholi/aineet. Iäkkäillä tai sairaalla voi olla sekavuutta lääkkeestä. Moni sairaus voi myös tehdä jonkun sekavaksi hetkellisesti. Olisi hyvä että on asiantuntemusta. Ja olisiko joku joka osaa hoitaa ne tilanteet asiallisesti, jos siis ihmiseen saa yhteyden jossain kohtaa. Pelkäävä ihminen voi huutaa tai ahdistunut.
Elän tavallaan lapsuuteni uudestaan pelkoineni, mikä on surullista. En keksi mitään muutakaan työtä, koska en ole erityisen taitava missään.
ap