Vauvakuume, mutta ahdistaa...
Ollaan vakavastikin mietitty avon kanssa perheen perustamista. Mielessä kuitenkin pyörii paljon " mitä jos..." -asioita. :(
Tässä hieman taustoja: Ollaan melko uusi pari, muutettiin nopeasti yhteen. Parisuhde tuntuu kuitenkin vakaalta, ja E: kanssa suunnitellaan tulevaisuutta ja loppuelämää yhdessä. Avioliitostakin on ollut puhe. Itse en niinkään perusta avioliitosta instituutiona, mutta E:lle asia on tärkeä, on siinä suhteessa vanhanaikainen ja asia on näin ollen minullekin tärkeä. Mulla on kaksi koiraa, todella rakkaita minulle ja E:kin on ottanut ne ihan omikseen. En voisi kuvitellakkaan eläväni ilman koiriani. Nyt ollaan kuitenkin mietitty tulevaisuutta... vauvaa... mitä jos...
Vauva on allerginen ja jotuisin luopumaan koiristani (Molempien suvussa/perheessä erilaisia allergioita, itsekin ollut eläimille allerginen, joten mahd. että lapsikin olisi on melko suuri). Ajatus ahdistaa ja itkettää jo valmiiksi. Lapsia kuitenkin haluan. Olen miettinyt myös sitä, että mikäli lapsi on allerginen niin koirat olisivat mahdollisimman paljon ulkona (asutaan rivarissa ja aidattu takapiha). Toinen koirista on kuitenkin todella riippuvainen ihmisistä, todella sosiaalinen ja haluaa halauksia... ei varmaankaan sopeutuisi ulos. Äiti saattaisi toisen koirista ottaa, tosin on suuri ehkä. Yksi kaverikin on tosin ilmoittautunut mahdolliseksi uudeksi tai tilapäiseksi kodiksi.
Tai.
Koirat tulevat mustasukkaisiksi tms. eivätkä hyväksy vauvaa perheeseen. Taas joutuisin miettimään em. vaihtoehtoja. Koirat ovat kyllä paljon olleet tekemisissä pientenkin lasten/vauvojen kanssa, joten asia ei ole vieras. Mutta... oma lapsi on aina eri asia.
Tai.
En itse jaksa. E on paljon töissä, tekee 12h päiviä ja ei varmaankaan kerkeä/jaksa minua paljon auttaa. Lapsen ja koirien hoito on minun harteilla, tosin E on todella avulias muuten ja auttaa ja tukee missä pystyy. En ole asunut paikkakunnalla (Rovaniemi) kovinkaan pitkään (4v) ja ei ole kovinkaan paljon ystäviä. E:n perhe asuu 120km päässä ja oma yli 800km päässä, joten hoitoapua ja tukea ei ole kovin lähellä saatavissa.
No niin, nyt täällä märistään taas. Näiden asioiden miettiminen pistää tunteet pintaan. Kiitos että sain avautua, tuntuu että olen aivan yksin... avo tosin yrittää kovasti ymmärtää.
Olen aivan uusi palstalla, ensimmäinen kerta. Tulen tosin varmaan käymään tulevaisuudessa paljokin.
T:Koiramamma Lapista (vm-81)
Kommentit (4)
ei kannata tuommoisia asioita surra..On varmasti todella paljon perheitä joissa on koira/koiria ennen vauvan tuloa. Olen lukenut että se on vain hyvä että on eläimiä talossa kun vauva tulee...Se on siedätys hoitoa allergiota vastaan... Tosin jos olisi liian puhdas koti ja sitten myöhemmin siihen otettaisiin koira, saattaisi helpommin tulla.
Koirat ovat viisaita eläimiä, jotka varmasti hyväksyy uuden perheen jäsenen, kun vain koirat otaa myös huomioon ja antaa niille aikaa!
Meillä oli ennen meidän neidin syntymää koira ja hamsteri...ja nyt ollaan otettu toinenkin koira... Ei ole allergiaa eikä astmaa vaikka meidän suvussa sitä esiintyykin paljon. Ja koirat ovat hyväksyneet lapsemme täysin...niiden pitää vaan antaa olla yhdessä ja touhuta... Meidän koirat ovat kuin " sisaruksia" tytöllemme, niin hyvin ne yhdessä leikkii..
Meillä on nyt vauva hakusessa, ja koirien olo ei ollenkkaan pelota, hyvin se menee!
Peukkuja yritykseenne ja toivottavasti tärppää... Ja koiruleille terkkuja!
Yst.terv. sanna
Heippa!
Ensimmäistä kertaa itsekin tänne kirjoittelen, lukenut olen palstaa jo pitkään. Mutta nyt on pakko kirjoittaa, ollaan meinaan niin samanhenkisessä tilanteessa etten voinut uskoa silmiäni kun luin tekstiäsi. Meillä on avomiehen kanssa suhdetta takana kolmisen vuotta ja myös nopeasti muutimme yhteen ja avioliitosta ollaan puhuttu. Avokin tiedän haluavan naimisiin jossakin elämänvaiheessa minulle tuo on ihan sama. Meillä myös asustaa kotona kaksi karvakorvaa, lähinnä minun harrastuksenani mutta avo osallistuu kiitettävästi kaikkeen koiriin liittyvään. Koirat ovatkin olleet aina molempien silmäterät ja erittäin tärkeitä, emme luovu mistään hinnasta.
Noh, kyllä voin vakuuttaa että olen pyörinyt aivan samanlaisten asioiden äärellä kuin sinä nyt. Loppujen lopuksi olen todennut että kyllä ne asiat sitten suttaantuu, kaikkea ei voi elämässään suunnitella. Nyt ollaan kesäkuusta lähtien yritetty lasta ja vielä ei ole tärpännyt mutta tervetullut uutinen on sitten kun tulee. :)
Sitten vaan tasapainoillaan vauvaelämän ja koirankoulutuksen välillä :) Laitan muksun vaunuihin päivätorkuille ja koirat remmiin ja kävelylle. Se on mun haaveeni. Kyllä sitä muutkin ovat ne kaksi asiaa pystyneet yhdistämään, miksemme me?
Onnea vaan teille yritykseen jos siihen päädytte ja toivottavasti sepustukseni toi jotakin valoa päivääsi! :)
Uskoisin että sinun täytyy vaan asettaa nämä asiat vaakalaudalle ja punnita erivaihtoehtoja. Laita asiat tärkeysjärjestykseen ja sitä kautta mietit mistä olet valmis luopumaan ja mistä et.
Tosi asia on varmaankin se että on hyvin epätodennäköistä etteikö koirasi ja tulevat lapsesi tulisi toimeen keskenään, harvemmin kai on niiin etteikö tulisi - tai ei olisi mitään mahdollista opettaa koiria uuteen perheen jäseneen. Ovathan he hyväksyneet miehesikin, heh ;)
Minä aikoinaan valitsin miehekseni ihmisen jolla on paha astma ja monia eläinallergioita - minulla on kaksi marsua. Mies on marsuille allerginen, mutta ainakin toistaiseksi mies on kestänyt aivastelut ja nenän niistämiset. Kuitenkin tiedän että tulevaisuudessa ehkä joudunkin luopumaan näistä rakkaista pörriäisistä - jos miehen allergia vaikuttaa liiakseen arkeen! Sitten ei voi mitään - enkä vielä uhraa sille ajatukselle turhaan aikaa. Päivä kerrallaan.
Ja näinhän se eläinten ja ihmisten keskuudessa menee - voihan olla että jo valmiiseen lapsiperheeseen otetaan joku eläin ja todetaankin että joku lapsista on allerginen - allergiahan voi myös ilmetä muutaman vuoden päästä. Eihän sitä voi tietää.
Eli jos olet valmis ottamaan sen riskin, että joutuisitkin luopumaan koiristasi - ei muuta kun perhettä perustamaan :) Kyllähän sitä aina löytyy aiheita, joita stressaa perhettä perustettaessa. Sitä se on.
Nyt päätettiin/sovittiin avon kanssa, että käytetään minun viiminen ehkäisyrengas ja sitte vauva saa tulla kun on tullakseen. <3 Toivottavasti tärppää sitten pian, vielä 3vk pitää odottaa.
Koirien kanssa toivon parasta ja samalla pelkään yhä pahinta. Koirista luopuminen on vasta viiminen ratkaisu, sitä enne yritetään keksiä jotain muuta. Esim. rajoitetaan liikkumista, osaksi/kokonaan ulkokoiriksi tms. Noh, asiat otetaan sitten niin kuin ne tulee, sormet ristiin.