Lue keskustelun säännöt.
Onko suvussanne herkkiä miehiä?
12.06.2022 |
Olen pikkuhiljaa alkanut hahmottamaan, että suvustamme löytyy äärimmäisen herkkiä miehiä.
Kerroin huomiostani Mummolle ja Mummoni tiesi kertoa että suvun historiasta löytyy useita taiteilijoita ja parantajia - kaikki miehiä ja erakoita.
Jäinkin miettimään löytyykö tälläistä herkkyyttä muidenkin lähipiiristä "poikkeuksellisen paljon" vai onko meidän suku vaan jostain syystä sensitiivisempi.
Herkkyydellä tarkoitan tässä sitä, että lapsesta saakka olen nähnyt joidenkin setien, serkkujen ja iso-enojen kohdalla sellaista luontevaa hoivaa eläimiä, kasveja, pikkulapsia ja läheisiään kohtaan. Useat heistä myös ovat eläneet vanhaksikin täysin ilman kumppaneita.
Siis vaikkapa huolenpito ja lasten huomioonottaminen on ihan erilaista kuin vanhemmilla tai isovanhemmilla lapsiaan kohtaan. Jotenkin "särkyvämpää" ehkä?
Pysähdyin ajattelemaan nyt asiaa, kun sain äitini serkulta lahjaksi kangaskassin, jonka hän oli itse maalannut kangasväreillä. Kuvio on todella kaunis ja yksityiskohtainen ja värit ovat ihan älyttömän hienovaraiset.
Olin niin äimänä (ja ennakkoluuloinen) kun kyseinen serkku ei ole koskaan osoittanut kiinnostusta taiteiluun vaan on ihan tavallinen karski putkimies. Tai niin minulle on aina ennen opetettu, että herkkyys olisi jotenkin varattu naisille.
Kissanmunat!
Ja niin aivoni nyrjähtivät ympäri.
Kommentit (14)
Mun veli on. En tiennyt tätä koskaan ennen, mut nyt vasta aikuisiällä kun jutellaan asioista syvemmällä tavalla niin tämä on tullut esille.
Katsoo maailmaa boxin ulkopuolelta, on herkkä ja on se mitä on vuosia yrittänyt itsessään piilottaa, mut nyt kun on jo yli 40 niin ei ole enää tarvetta sille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni ja hänen veljensä joutuivat jokin aika sitten autokolariin.
Kävin heitä katsomassa sairaalassa ja Mummo alkoi perinteisesti luettelemaan kaikkia kodin hommia joita minun pitää mummolassa tehdä hänen ollessaan sairaalassa ja heittämään läppää (ihana tehokas Mummomme <3).
Iso-eno taas oli kyynelissä ja hätääntynyt kuka nyt ruokkii hänen lemmikkikaninsa (minä ruokin).
Tiedän mitä tarkoitat tuolla herkkyyden "kontrastilla"
Voi sanoa, molemmista suvuista löytyy. Eivät sellaisia balettitanssijatyyppisiä, mutta on taiteellista alaa mutta myös mt-ongelmia ja alkoholismia.
Sana herkkä on epämääräinen ja siihen liittyy kielteisiäkin mielikuvia, kuten sopeutumattomuus. Olen ihan suoraan omaksunut jopa tahtomattani erakkoutta johon sain vahvan mallin. Mutta kaikessa on puolensa. On hirveän paha sanoa, millaisessa elämässä toinen viihtyy, joillekin esim jatkuva käsillä askartelu on ihan välttämätöntä ja suomalaisuus on vahvasti arvostanut juuri tämmöistä konkreettista tekemistä miehillä. Toiset kelailevat enemmän kuin toiset ja jäävät ehkä vähän syrjään katselemaan. Tuntuu pahalta, että nykyään ei ole samanlaista runoilijoiden ammattikuntaa, tuo on aina ollut yksi herkkien miesten tehtävä.
Toki sekin edellyttää omanlaisensa kasvun ja perehtymisen, siis vaivannäön. Täytyy olla muita luonteenominaisuuksia, jotta pääsee kiinni jollekin kehitysuralle.
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa, molemmista suvuista löytyy. Eivät sellaisia balettitanssijatyyppisiä, mutta on taiteellista alaa mutta myös mt-ongelmia ja alkoholismia.
Sana herkkä on epämääräinen ja siihen liittyy kielteisiäkin mielikuvia, kuten sopeutumattomuus. Olen ihan suoraan omaksunut jopa tahtomattani erakkoutta johon sain vahvan mallin. Mutta kaikessa on puolensa. On hirveän paha sanoa, millaisessa elämässä toinen viihtyy, joillekin esim jatkuva käsillä askartelu on ihan välttämätöntä ja suomalaisuus on vahvasti arvostanut juuri tämmöistä konkreettista tekemistä miehillä. Toiset kelailevat enemmän kuin toiset ja jäävät ehkä vähän syrjään katselemaan. Tuntuu pahalta, että nykyään ei ole samanlaista runoilijoiden ammattikuntaa, tuo on aina ollut yksi herkkien miesten tehtävä.
Toki sekin edellyttää omanlaisensa kasvun ja perehtymisen, siis vaivannäön. Täytyy olla muita luonteenominaisuuksia, jotta pääsee kiinni jollekin kehitysuralle.
Meidän suvun historiassa runoilijoita ja näytelmäkirjailijoita. Runoilijuus takaisin!
Päädyin naimisiin itsekin runoilija-sanoittajan kanssa.
Joskus mietin että miksihän meidän suvussa taas naiset on ukkoja "kovaluonteisempia"?
Puuhakkaita, vähään tyytyväisiä ja aikaansaavia. Tai on ne ukotkin. Mut meidän naisilta puuttuu semmoinen "syvyys" luonteesta. Kaikki ongelmat on tavalla tai toisella ratkottavissa olevia käytännön ongelmia.
Arvostan kovasti sukumme miehiä.
N31
Tästä tuli mieleen se kun lapseni ollessa nuorempi lapseni osallistui hyvin miehiseksi miellettyyn harrastustoimintaan ja seura olikin täynnä raavaita maaseudun miehiä, sellaisia perinteisiä isokokoisia ja kovaäänisiä ja jyrkän oloisia äijämiehiä. Eipä heidän kanssaan toki mitään ongelmia ollut, mutta kuitenkin olin jotenkin pikkusen varuillani aina. Sitten tuli seuran pikkujoulu ja näitä kavereita palkittiin työstä seuran lasten hyväksi. Joka iikka otti palkintonsa vastaan kyynel silmässä (selvin päin). Tätä kirjoittaessa tulee itsellekin kyynel silmään kun muistelen sitä :D. Tuo tilanne teki noista äijistä niin paljon kiinnostavampia ja viehättävämpiä ihmisenä. Oon katsonut koko lössiä sen jälkeen toisin silmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyy muitakin miehiä suvusta, kuin minä, joilla erityisherkkiä piirteitä.
Kaikille yhteistä kova lapsuus, yksinäisyys/eristäytyminen, kiusatuksi tuleminen, musiikkiharrastus ja toisinaan äityvät alkoholiongelmat.
Sellaisia topisorsakoskia vähän ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Löytyy muitakin miehiä suvusta, kuin minä, joilla erityisherkkiä piirteitä.
Kaikille yhteistä kova lapsuus, yksinäisyys/eristäytyminen, kiusatuksi tuleminen, musiikkiharrastus ja toisinaan äityvät alkoholiongelmat.
Sellaisia topisorsakoskia vähän ollaan.
Ja aina voi spekuloida syyseuraussuhteita.
Altiistaako herkkyys kiusaamiselle ja kiusaaminen yksinäisyydelle ja yksinäisyys alkoholille.
Jokatapauksessa ei herkkää lasta saisi kiusata. Eikä sen puoleen sitä näennäisen vahvaakaan lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyy. Kaikki kolme veljeäni ovat herkkiä miehiä. Erittäin eläinrakkaita ja lapsirakkaita. Luontoihmisiä.
Uskaltavat näyttää herkän puolensa ja ovat tällä tavalla hyvin vahvoja.
Herkkyys johtaa joskus ristiriitaisiin ja vaikeisiin tilanteisiin kuten yhden veljeni kohdalla joka on erään firman henkilötöpäällikkö. Hänen vastuullaan on myös uusien työntekijöitten palkkaaminen, ja hän teki virheen kun palkkasi erään tuttavamme aviomiehen joka osoittautui juopoksi joka ei kyennyt hoitamaan tehtäviään. Veljeni joutui hänet erottamaan ja se oli hänelle vaikea paikka. Tiesi että mies oli työpaikan tarpeessa mutta ihmistä joka ei ilmestynyt työpaikalle ja joka ei selvinnyt tehtävistään humalatilan takia ei voinut pitää.
Yksi heistä on DI, ja yksi oman ilmastoinitlaitefirman omistaja. Kaikki ovvat olleet herkkiä jo lapsena mutta pärjääviä ja hyvin soputuneet kaveriporukkaan. Varmasti kodin tuki ja esimerkki ovat auttaneet. Kaikista kasvanut hyvän itsetunnon omaavia ja uskallan sanoa hienoja miehiä ja perheenisiä jotka uskaltavat näyttää tunteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa, molemmista suvuista löytyy. Eivät sellaisia balettitanssijatyyppisiä, mutta on taiteellista alaa mutta myös mt-ongelmia ja alkoholismia.
Sana herkkä on epämääräinen ja siihen liittyy kielteisiäkin mielikuvia, kuten sopeutumattomuus. Olen ihan suoraan omaksunut jopa tahtomattani erakkoutta johon sain vahvan mallin. Mutta kaikessa on puolensa. On hirveän paha sanoa, millaisessa elämässä toinen viihtyy, joillekin esim jatkuva käsillä askartelu on ihan välttämätöntä ja suomalaisuus on vahvasti arvostanut juuri tämmöistä konkreettista tekemistä miehillä. Toiset kelailevat enemmän kuin toiset ja jäävät ehkä vähän syrjään katselemaan. Tuntuu pahalta, että nykyään ei ole samanlaista runoilijoiden ammattikuntaa, tuo on aina ollut yksi herkkien miesten tehtävä.
Toki sekin edellyttää omanlaisensa kasvun ja perehtymisen, siis vaivannäön. Täytyy olla muita luonteenominaisuuksia, jotta pääsee kiinni jollekin kehitysuralle.
Meidän suvun historiassa runoilijoita ja näytelmäkirjailijoita. Runoilijuus takaisin!
Päädyin naimisiin itsekin runoilija-sanoittajan kanssa.Joskus mietin että miksihän meidän suvussa taas naiset on ukkoja "kovaluonteisempia"?
Puuhakkaita, vähään tyytyväisiä ja aikaansaavia. Tai on ne ukotkin. Mut meidän naisilta puuttuu semmoinen "syvyys" luonteesta. Kaikki ongelmat on tavalla tai toisella ratkottavissa olevia käytännön ongelmia.
Arvostan kovasti sukumme miehiä.N31
Huvittavaa lukea noin lapsellista kommenttia. Oma kokemukseni on se, että jos mies on kovinkin "herkkä" ja taiteellinen, niin oikeassa elämässä se tarkoittaa sitä, että jonkun on sitten tehtävä ne oikeat työt hänen puolestaan. Nämä herkät lumihiutaleet elävät omassa kuplassaan, johon ei mahdu mitään todellista työtä tai tulosta, vaan jonkun toisen on tuotava leipä pöytään, tehtävä kotityöt ja maksettava laskut. Joten itse kyllä arvostan enemmän näitä aikaansaavia naisia!
Sitäpaitsi, aikaansaavuus ei poissulje syvällisyyttä.
Hauskaa että sinua huvitti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukki oli jännä tyyppi. En ole koskaan tavannut toista yhtä "tasapainoista" tyyppiä.
Yleensä tuntemani ihmiset ovat aina enemmän joko käytännöllisiä tai luovia. Ukki oli yhtäpaljon molempia.
Hän korjasi mitä vaan ja oli toimelias, semmoinen joka pärjäisi missä vaan koska osasi rakennella kaikenlaista alkeellisillakin välineillä. Osasi kulkea luonnossa ja tunsi kasvit, vuodenajat, järven kalat. Kaiken tarpeellisen eikä mitään ylimääräistä.
Ukki myös osasi tähtikuviot ja näki pimeässä "muotoja" mennikäisiksi hän niitä kutsui ja huvitti meitä lapsena menninkäisillään. Ukki rakasti kaikkia eläimiä ja lapsia. Kertoi tarinoita, runoili, hoiti myös kukkia ja arvosti toisten tekemää työtä.
Tajusin Ukin kaksi puolta vasta kun näin että äidissäni korostuu se Ukilta periytynyt käytännön osaaja (äiti rakentaa ihan mitä tahansa) ja enoni on selvästi herkempi jaenemmän ajattelija ja kokija kuin tekijä.
Ukki oli aivan omanlaisensa arkinero. Arvostan suuresti myös sitä ettei Ukki koskaan hävennyt herkempää puoltaan vaan oli avoimesti oma itsensä kaikkien seurassa. Kissan silittäminen oli aivan yhtä tärkeä toimi kuin halkojen pinoaminen.
Valitettavasti sukuni on sellainen, että mahdollinen herkkyys on pakko ollut piilottaa, koska se on katsottu heikkouden ja huonouden merkiksi. Tiedän esimerkiksi isäni oli kiinnostunut kirjoittamisesta, mutta raksaduunarina hän ei koskaan saanut sitä aloitettua. Hän luki kyllä paljon ja aika laajasti, mikä oli perusduunarille erikoista, varsinkin kun kyseessä ei ollut mikään ammattikirjallisuus omalle alalleen. Hän myös oli lempeä humalassa, ei koskaan aggressiivinen tai pelottava, vaan jotenkin vilpitön ja kyynelehti helposti. Selvinpäin hän salasi tunteensa. Valitettavasti äitini häpesi tätä herkistelyä, samoin oma sukunsa. Tai ainakin sellainen kuva minulle tuli. Hän on nyt kuollut, joten en koskaan aikuisena ehtinyt puhua hänen kanssaan näistä asioista. Nuorena ei kiinnostanut, nyt nelikymppisenä on liian myöhäistä. Äidiltä en kysele, koska hän ei tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Löytyy muitakin miehiä suvusta, kuin minä, joilla erityisherkkiä piirteitä.
Kaikille yhteistä kova lapsuus, yksinäisyys/eristäytyminen, kiusatuksi tuleminen, musiikkiharrastus ja toisinaan äityvät alkoholiongelmat.
Sellaisia topisorsakoskia vähän ollaan.
Tämä on totta. Ja yleensä tuo juoppous on sen ansiota, että se herkkyys pitää salata kovassa maailmassa, jossa kukaan ei ymmärrä tai ole kiinnostunut. Itsekin olen kovan lapsuuden kokenut ikuinen unelmoija, joka sattuu olemaan mies. Ei sellaista viitsi sanoa, että kuvittelee asioita ja eläytyy niihin, tai että elokuvaa katsoessa kyyneleet voi nousta silmiin. Viinaa vaan tauluun.
On meidän suvussa jonkin verran taiteellisia miehiä, mutta en tunne heitä kyllin hyvin voidakseni sanoa, ovatko he myös herkkiä. Aviomieheni ei ole taiteellinen, mutta on tunne-elämänsä puolesta lempeä ja herkkä ihminen.
Minusta herkkyys ja taiteellisuus eivät ole synonyymeja, vaikka ne monesti toki kulkevatkin käsi kädessä.