Jaksatteko te viihdyttää naapureiden lapsia pihalla?
Minua itseä rasittaa suunnattomasti se että pihalle tullaan ja minun pitäisi toimia juttukaverina.
Olisi ok jos leikkivät keskenään kohta 5-vuotiaan lapseni kanssa mutta kun tulevat minulle juttelemaan ja näyttämään temppujaan kun selvästi kaipaavat aikuista seuraa. En vaan millään jaksaisi!
Ajattelin että hankkisin trampan pihalle että lapseni viihtyisi siinä ja itse saisin vähän vapaata viihdyttämisestä. Nyt vaan olen tajunnut että naapureiden lapset ovat varmaan tunkemassa sinne eli hyvästi rauha!
Äsken pistin pienen uima-altaan ja johan oltiin aidan takana kinuamassa altaaseen! Kielsin ja hirveä tenttaaminen että miksi ei! 😲
Rasittavaa.
Kommentit (18)
En. Tai ehkä vastavuoroisesti, että naapuri vuorostaan viihdyttää, vahtii ja hoitaa meidän lapsia. Eli kaksisuuntaisesti toimiva lapsenvahtipalvelu.
Työssäni viihdytän jo muiden räkänokkia (kirjaimellisesti) ihan tarpeeksi. Menisin varmaan naapurin vanhemmille juttelemaan asiasta ja jos huutelu ei loppuisi, pykäisin väliin tarpeeksi korkean aidan.
(Tiedän olevani loman tarpeessa, on ollut pitkä ja rosoinen vuosi varhaiskasvatuksessa.)
No en varmasti! Saisivat kuulla aika pian, että ovat ei toivottuja! Ei niille kannate antaa pikkusormea.
En todellakaan viihdyttäisi naapurin kakaroita. Sanoisin, että menkää kotiinne vinkumaan ja temppujanne tekemään.
Niin, onko se viihdyttämistä jos pelkkä läsnäolo riittäis?
Oletpas sinä kiltti :) Mä sanoin naapurin lapselle, että mä otan nyt pikku torkut tässä aurinkotuolissa ja pistin silmät kiinni. Lapsi lähti omiin leikkeihinsä hetken siinä ihmeteltyään.
Miksköhän ne lapset hakee muilta aikuisilta huomioo, olisko etteivät kotona saa tarpeeks. Kurjaa jos nyrpeä naapurintäti suhtautuu asiaan myös noin. Toki se on sun asias ja saat toimia miten ite parhaaks koet
Vierailija kirjoitti:
Niin, onko se viihdyttämistä jos pelkkä läsnäolo riittäis?
Eli vahtisi toisten muksuja?
Kerrostalon piha? Jos "oma" piha, niin voi kyllä kieltää. Jos naapurin lapset vanhempia kuin omasi niin tuskin heillä yhteistä tekemistä on. (vuodenkin ikäero voi olla iso juttu)
Vítut. Kävelen kaljoineni huutavien pentujen ohi, enkä reagoi vaikka he huutaisivat jotain "nasevaa".
Kun omat lapset olivat pieniä ja laitettiin allas ym. pihaan, hetken päästä oli naapurinkin pihalla allas. Ei puhettakaan, että olisivat minulta altaaseen kinunneet, kinusivat altaan omilta vanhemmiltaan, mikä on oikein.
En jaksa. Eikä mulla oo ees lasta mutta koira on ja voitte arvata sen vetävän lapsia puoleensa. Tosi rasittavaa. Vaan ei lapsille voi tylykään olla. Opettakaa vanhemnat lapsillenne, etteivät häiritse naapurustonne aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalon piha? Jos "oma" piha, niin voi kyllä kieltää. Jos naapurin lapset vanhempia kuin omasi niin tuskin heillä yhteistä tekemistä on. (vuodenkin ikäero voi olla iso juttu)
Tässä rivareita ja omakotitaloja.
Me asutaan talo-yhtiössä paritalossa. Tässä siis myös yhteinen leikkipuisto mihin en jaksa nykyään enää lähteä kaksistaan lapseni kanssa kun silloin vasta jutulle tullaankin vieraiden lasten toimesta. Omalle lapselle ei huomiota ehtisi edes antaa kun pitäisi ihailla muiden temppuja ja kuunnella heidän juttujaan.
Puhun nyt tässä kuitenkin omasta pihasta eli meidän ihan omalle pihalle tullaan leikkimään. Nämä lapset ovat omaa lastani vanhempia kaikki. 6-7-vuotiaita kun omani on vielä nelivuotias. (Täyttää 5 parin kuukauden päästä)
Lapsellani on oman ikäisiä kavereita mutta he eivät vielä keskenään liiku tuolla ilman vanhempia. Nämä lapseni kaverit leikkivät keskenään eikä jatkuvasti kerjää huomiota aikuisilta.
Mutta juurikin tuo mitä yksi "koiranomistaja" täällä kirjoitti että eihän lapsille voi olla ilkeä tai töykeä. Se onkin juuri se mikä rasittaa ja kun nämä lapset huomaavat että olen ollut ystävällinen niin nehän ovat kiinni kuin liima!
Kuten sanoin niin ei haittaa jos tulisivat pihalle leikkimään oman lapseni kanssa mutta minä en kaipaa seuraa heistä.
Ja tuohon että voi kieltää. Joo niin voi ja nyt kielsinkin niin Johan alkoi hirveä tenttaaminen että miksei pääse.
Vaikka lainasinkin tätä tiettyä tekstiä niin vastasin samalla ns yleisesti tässä.
Ap
En viihdytä. Ihan asiallisesti heitä kohtaan käyttäydyn, tervehdin ja saatan vastata kysymykseen tms. tai vaihtaa pari sanaa, mutta en viihdytä enkä keskity heihin. Minusta tämä nimittäin on ärsyttävää myös eikä edes varsinaisesti lasten vika, vaan heidän vanhempiensa. Talomme lapsiperheet ovat nimittäin jotenkin onnistuneet kehittämään jonkun kummallisen lapset ensin -harhaluulon, jonka varassa koko piha ja siellä liikkuvat ihmiset ikään kuin on heidän lapsiaan varten. Vanhemmat toljottavat hymyt naamalla kuin hangon keksit, kun lapset hyppäävät ihmiseltä ja pihapläntiltä toiselle kyselemässä ja höpöttämässä kaiken aikaa. Leluja ja tavaroitakin on pihat sikin sokin täynnä paitsi yhteisillä, myös muiden alueilla eikä niitä siivota ikinä. Minä olen hiljaisuudessa yksin viihtyvä lapseton ihminen. Suhtaudun lapsiin samalla tavalla kuin muihinkin ihmisiin ja silloin, kun en ole juttutuulella, en tervehtimistä enempää juttele tai jos minulta kysellään kaikki mahdollinen alkaen kalsareideni väristä ja sisareni asioista, en vastaa. Joillekin lapset ensin ja mitä tahansa -kerhon vanhemmille tämä näyttää olevan jotenkin hankalaa. Siellähän sitten pyörittelevät silmiään.
Viihdyttäisin mielelläni. Ilmeisesti tähän hommaan pitäisi olla omiakin lapsia kun kukaan ei tule pyytämään.
Kannattaa opetella jämäkän ystävällinen rajanveto. Itse olen sanonut selkeästi lyhyen juttelun jälkeen, että nyt en voi olla enempää sulle juttukaverina. Etsi toinen juttukaveri. Tai olen sanonut, että olen oman lapseni äiti, mutta en ehdi kuunnella muiden juttuja. Kun nuorena elin koiran kanssa, annoin sitä katsoa ja silittää. Mutta jos joku oli aina tulossa, sanoin ihan nätisti, että nyt ei saa enää tulla, kun koira väsyy. Sanoin, että koira tykkää olla usein ihan rauhassa.
Lapset ei ymmärrä epäsuoraa viestintää.
Ota vaikka kirja käteen ja kun tulevat temppuja näyttämään, sano että minä en nyt leiki, ei saa häiritä.